Etusivulle

13.1.2012 Kuinka ovatkaan kuukaudet vierineet ilman, että olen tänne kirjoittanut. Loppukesästä alkoi vointini huononeminen. Keikkakalenterissa olevat tapahtumat kyllä hoidin, mutta ilman Jumalaa ja Lauria ei tilanteista olisi tullut mitään. Pirkkalan vierailulla olin puheeni ajan virtaa täynnä, mutta muu aika meni "varatankilla" kuten eräs GR-ystävä minusta totesi huomatessaan vointini.

Syksy ja talvi ovat menneet sairauksien ja vaivojen myötä miettiessä, että miksi tätä kaikkea sallitaan. Nähtävästi tarvitsen syväoppimista siitä, että olen silloinkin Jumalalle arvokas, kun en pysty mitään - hengellistäkään - touhuamaan. Danielin mietteissä olen ollut: "Miten minä, vähäinen palvelija, voisin puhua herrani kanssa? Enää ei minussa ole jäljellä voimaa, tuskin henkeäkään!". Toisaalta Jumalan vastauskin on ollut, kuten Danielille:"Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!" Dan 10:19 Aivan kuten Danielkin, vain Jumalan puhetta kuullessani vahvistun.

Otin Matka Halki Raamatun haasteen vastaan ja aion lukea tänä vuonna Raamattuni läpi - pitkästä aikaa. Torstaisin klo 18:30 on Radio Deissä Suomen Raamattuopiston toteuttama opintokokonaisuus, jonka avulla tavoitteeni on tarkoitus toteutua. Lukuohjelmaan voit tutustua täältä. Eilen tullut ensimmäinen osa oli selkeydessään ja terveessä opissaan vertaansa vailla ja teki juuri sen, miksi Raamattua kannattaa lukea: uskoni vahvistui!

Muitakin hankkeita ja haaveita pintani alla kytee. Toive oman äänitteen ilmestymisestä ei jätä rauhaan, vaikka käteni ovat menettäneet soittokyvyn. Jarkko Maukosen lauluja haluaisin äänitteelle laulaa. Ne ovat itseäni koskettaneet ja kantaneet. Kirjan kirjoittaminen on toinen hanke, joka pyörii mielessäni. Molempiin näihin haastaviin urakoihin tarvitsen esirukousta. Elleivät ne ole Jumalan antamia ja ellei Hän ole niissä mukana, on uurastus turhaa ja ne saavat kaatua alkuunsa.

Tulevana tiistaina suuntaamme Utin tulojumalanpalvelukseen. Pastorin toive oli, että alokkaille välittyisi toivoa ja tsemppiä. Enää yhdestäkään varusmiehen itsemurhasta ei toivottavasti tarvitse uutisista lukea. Rukoillaan uusien saapumiserien puolesta ympäri Suomen! Herra pelasta ja armahda! Aion siunata kuulijoitani Jeremian kohdalla: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia;: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer 29:11

25.5.2011 Eilen oli sydäntä sykähdyttävä varuskuntavierailu Uttiin. Suurin osa noin sadasta kuulijasta suhtautui sotilaspastorin ja minun julistamaani evankeliumiin myönteisesti. Ainakin näin tulkitsin kuulijoiden katseet. Kiitos Jumalalle! Rykmentin komentajakin osallistui kenttähartauteen. Meitä oli 14 gospelrideria 10 paikkakunnalta ja yhteen suuntaan ajokilometrejä taitoimme yli 1500 km. Minkään myyttisen taruston mielikuvitusjumalan takia ei tällaisia matkoja ajettaisi!

Rukoillaan, että kylvö itäisi ja tuottaisi hedelmää. Rukoillaan Utin ja muiden varuskuntien sotilaspastoreille jaksamista ja Pyhän Hengen johdatusta haasteellisessa työssään. Rukoillaan työn vastustajien vaikenemista ja pelastumista.

Olen päässyt tien päälle moottoripyörällä vasta varsin rajallisesti. Käteni oireilevat niin paljon, että kitaraa en pysty soittamaan lainkaan ja mp:llä ajaminen on työlästä. Syy näihin vaikeuksiin on Jumalalla tiedossaan. Itse en voi kuin hyväksyä tilanteen, tehdä sitä, mitä voin ja odottaa parempia päiviä. Kolmen viikon päästä pääsen leikanneen lääkäriin ihmeteltäväksi jatko-operaatioiden suunnittelua varten.

20.4.2011 Viikot ja kuukaudet siirtyvät historiaan kuin siivillä. Moottoripyöräkausi on jo alkanut, mutta itse en vielä ole päässyt tien päälle. Oikeaa kättä ei leikattukaan ja vasemman toipuminen viivästyy. Ensi viikolla yritän saada lääkäriapua tilanteeseen.

Kesän ensimmäiselle Gospel Ridersin varuskuntavierailulle on ilmoittautunut riittävä määrä lähtijöitä. Tämä on iso kiitosaihe. Viime vuonna osallistujat ilmaantuivat niin viime tipassa, että tilanne raastoi hermoja ja vei voimia turhaan. Jumala on uskollinen, mutta inhimillisen ihmisen ei ole siihen tiukassa paikassa helppo luottaa. On kuitenkin armollista tietää, että ”Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.” 2 Tim 2:13

7.2.2011 Vasemman käden sormet toipuvat leikkauksesta hyvin. Moottoripyörän kytkimen puristaminen ei vielä onnistu, mutta helppoja sointuja pystyn jo kitaralla ottamaan. Tämän kuun lopulla leikataan vielä oikean käden peukalo. Toiveissa on, että kädet olisivat ajo- ja soittokunnossa keväällä.

Eilen juhlittiin 75-vuotista äitiäni seuroilla Leppävirralla. Varsin lämminhenkinen tilaisuus ja itsekin lauloin pari laulua. Jospa itsekin saisi viettää syntymäpäiviään Jumalan kunniaksi ja noin pirteällä mielellä kuin äitini. Jo lapsena hän oli saanut uskoa jumalanpalveluksessa omakseen Jes 43:1 kohdan: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Mahtava sana Jumalalta itseltään!

Kevättä ja kesää kohden mieli jo suuntautuu. Muutama Gospel Riders varuskuntavierailu on jo sovittu, muutamia on työn alla. Antakoon Jumala minulle ymmärryksen ottaa niihin tahoihin yhteyttä, joihin ensi kesänä on tarkoitus mennä, jotta vähät voimani ovat hyötykäytössä. Antakoon Jumala ovien aueta sinne, mihin Hänellä on myös lähettää osallistujat.

6.1.2011 Uusi vuosi alkaa jälleen leikkausta odotellessa. Viime vuoden tammikuussa operoitiin olkapääni ja 13.1. on vuorossa vasemman käden sormet. Syksystä alkaten sorminivelet ovat jäykistyneet ja esimerkiksi kitaran soitto on ollut täysin tauolla. Odotan ja rukoilen pitkäkestoista apua leikkauksesta. Tapahtukoon Jumalan hyvä tahto tässäkin asiassa.

Kiitän Jumalaa miesystäväni, joka säestää, niin minun ei tarvitse perua jo traditioksi muodostunutta osallistumistani Utin Jääkäriykmentin alokkaiden tulojumalanpalvelukseen. Saan käyttää siellä 18.1. lyhyen puheenvuoron sekä laulaa pari laulua. Rukoillaan Pyhän Hengen läsnäoloa ja kosketusta osallistujille. Rukoillaan kaikkien varusmiespalveluksensa juuri alottaneiden nuorten puolesta. Suokoon armollinen Jumala, että palvelusaika koituisi myös heidän iankaikkiseksi parhaakseen!

Rukoillaan puolustusvoimien kirkollisen työn toimijoille eli kenttäpiispalle, kenttärovasteille, sotilaspastoreille, varusmiespastoreille, diakoneille ja kaikille muille Pyhän Hengen eläväksi tekevää tuulta ja voimaa tähän vuoteen. Järjestäköön Jumala heille työrauhan ja antakoon runsaan sadon.

4.9.2010 Saan ihmetellä Jumalan suunnitelmien toteutumista elämässäni. Kovin on raskasta ja kiirettä ollut, mutta useamman asian summana päädyin asumaan omaan omistusasuntoon vanhaan kotikaupunkiini Kuopioon. Rinnalleni ilmaantui viime talvena mies, jonka lähelle nyt muutin. En voi kuin ihmetellä, miten sopiva kumppani voikaan olla, kun Jumala hänet järjestää.

Muun muassa Dragsvikin Gospel Riders-vierailu olisi ollut fiasko ilman tätä miestä. Hänen avullaan saimme äänentoistoon sähkön kaatosateesta huolimatta, ja saimme julistaa yli tuhannelle kuulijalle evankeliumia sanoin, sävelin ja paikalla ollen.

Nyt on aika aloittaa yhteydenotot sotilaspastoreihin kesän 2011 varuskuntavierailuijen sopimiseksi. Voimaa, ymmärrystä ja innostusta tarvitsen työn täyteisen kesän jälkeen. Varuskuntatyö on tärkeää ja antoisaa, mutta myös vaativaa ja raskasta. Yksikään ovi ei aukea ilman, että Jumalan sen avaa, joten voin luottaa, että kaikkiin tarjoutuviin tilaisuuksiin myös voima ja varustus annetaan. Vuosi sitten siteeraamani raamatunkohta on edelleen totta: Minä käyn edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Jes 45:2

22.7.2010 Kesä kuluu nopeasti ja hiki virtaa. Moottoripyöräilykilometrejä on kertynyt pari tuhatta ja kiitoksen ja ihmetyksen kera olen saanut ajella. Muuttosuunnitelmat Kuopioon ovat työllistäneet, mutta vielä ei ole uutta kotia löytynyt. Esirukousaiheeksi jätän tämän.

Tiistaina 20.7. sain taas vierailla ja todistaa Utin alokkaiden tulojumalanpalveluksessa. Utin vierailu on aina suurenmoinen tilaisuus välittää nuorille miehille sanomaa Jeesuksesta, joka on totta ja kutsuu sovintoon tänäänkin. Jumala kylvön siunatkoon! Mieleeni jäivät rohkaisuksi pyörimään sotilaspastorin loppusanat: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”San 3:5,6

Hyrynsalmella järjestettiin 13.7. paikkakunnan historian ensimmäinen kristillinen motoristitapahtuma. Mukana oli jäseniä paikallisesta Halla Bikersista sekä Gospel Ridersista ympäri Suomen. Sanoma levisi sanoin ja sävelin. Myös liikenneturvallisuuskoulutus keräsi yleisöä paikalle. Lehdistö oli kiinnostunut aiheesta sekä ennen että jälkeen tilaisuuden. Ilo oli osallistua, kun paikkakunnalta oli löytynyt pieni, mutta antaumuksellisten talkoolaisten joukko, jotka mahdollistivat tapahtuman. Herra jokaisen heistä palkitkoon ja elämäänsä siunatkoon.

4.6.2010 Viiden varuskunnan Gospel Riders -kiertue on takana. Lujille ottaa fyysisesti, mutta hengellisesti iloitsen. Enemmän olisi halu kohdata varusmiehiä evankeliumia esillä pitäen. Pikkuhiljaa ennalta valmistetuissa tilanteissa on kuitenkin varminta ja tuloksekkainta vaeltaa. Sotilaspastorit ovat pyytäneet esirukousta ja siunataan myös kylvöä. Jumala vetäköön Suomen nuorisoa omakseen.

Nyt lomailen ja käyn viimeiset ajotuntini, jotta pääsen omatoimisesti jatkamaan moottoripyöräharjoittelua. Heinäkuun haasteisiin toivon voivani mennä kaksipyöräisellä Gospel Riders -liivi päällä. Jippii. Siunataan kaikkia Suomen kristittyjä motoristeja, jotta he voisivat olla Kristuksen tuoksuna, missä ikinä ajelevatkaan.

13.5.2010 ”Kevätpurojen solinaa sykkii sydämen erämaa, soitat minussa kevään sinfoniaa...” Ensimmäinen varuskuntavierailu on takana ja sydämestä pulppuilee ilo. Vastaanotto oli lämmin ja 12 mukana ollutta gosperideria iloitsivat tehtävästä.

Tänään sain laulaa Hyvinkään torilla Gospel Ridersin pisteellä. Jaoimme muutamia kymmeniä Motoristiraamattuja ja kohtasimme ihmisiä. Toreille ja muualle ihmisten joukkoon meneminen tuntuu minulle sopivalta. Suorastaan viihdyn kohtaamassa ihmisiä, jotka eivät missään tapauksissa tulisi mihinkään hengelliseen tilaisuuteen. Jostain syystä keikkakutsuja Hyvinkäälle on ollut ja on edelleen. 16.5. laulan SRO:n kirkkoillassa Vanhassa kirkossa klo 18 ja ehkä vapaakirkossa järjestettävässä motoristikirkossa 15.8.

Neljän viikon sisällä on kuusi keikkaa. Näistä viisi on varuskunnissa. Jaksathan edelleen rukoilla puolustusvoimien henkilökunnan ja varusmiesten puolesta. Rukoillaan kuulijoille vastaanottavaa mieltä ja Pyhän Hengen läsnäoloa valmisteluihin ja tilaisuuksiin.

2.5.2010 Aika menee siivillä. Hyvinkään keikka meni käsittääkseni varsin hyvin. Jaksoin, vaikka äänen kanssa oli sekä äänentoiston että oman laulamisen suhteen ongelmia. Sain kuitenkin välittää Jumalan evankeliumia, lohtua ja kannustusta ja se on pääasia. Eilen sain olla mukana satojen muiden kanssa Helsingin Jeesus marssissa.

Moottoripyöräharjoittelu on alkanut. Lahdessa käyn harjoittelemassa. Uskon ja toivon pääseväni vielä tien päälle luottavaisin mielin, niin hyvä ja maltillinen kouluttaja minulle järjestyi. Jumalan ihmettä tämäkin on. Rukouksin täytyy ja saa edetä kuten elämässä muutenkin.

Varuskuntavierailut ovat lähitulevaisuuden ilo, toiveiden täyttymys ja toivottavasti esirukouksesi aihe. Voit seurata tuota työaluetta Gospel Riders -kerhon sivustolta täältä.

”Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa”. Hes 34:15

27.3.2010 Onpa ollut ilo valmistella huomista tapahtumaa Hyvinkäällä. Saan laulaa ja puhua kunnon setin Gospelia kolhituille motorismimeiningillä -tilaisuudessa. Sellainen kutina on, että evankeliumi ja Jumalan suuruus ja rakkaus ovat huomenna pääosassa. Pyhä Henki vetäköön paikalle ihmisiä ja antakoon lohdun, rauhan ja pelastuksen. Itselleni rukoilen terveyttä ja ihan fyysistäkin voimaa. Roudaus yhdellä kädellä on haasteellista. Jumala on tiennyt kaiken, myös huomisen rajallisuuteni. ”Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä.” 2 Kor 4:5

10.3.2010 Jumalan suunnitelmien ja ajatusten ihmettely ja kysely jatkuu. Olkapää ei ole parantunut toiveitteni mukaisesti. Toisaalta yllätyksekseni huomasin, että varsin hyvin kuitenkin pystyn kitaraa soittamaan. Kipuilemisen myötä olen kysellyt Jumalalta, meinaako Hän siirtää minua minkälaisiin hommiin. Meinaako Hän antaa kitaristin avuksi tai peräti bändin tai siirtää enemmän puhujatehtäviin tai yksittäisten ihmisten kohtaamiseen vai jopa jättää hyllylle kokonaan.

Kesäksi on toimintaa kyllä tulossa runsain määrin. Nähtäväksi jää osuuteni GR:n varuskuntavierailuissa, niitä odotan innolla. Vastaukset tulevat aikanaan. Ainakin eilisestä pienestä puhetehtävästä tuli sen verran hyvää palautetta, ettei tuo hyllylle jääminen vaikuta vaihtoehdolta.

Taas tulevat mieleen virren ”Sinuhun turvaan Jumala” (382) sanat: ”Suot suuriakin suruja, oi Herra, minun maistaa. Et silti ole kaukana, suot päivän uuden paistaa. Näin toivoni ja voimani uudistat armollasi. Siis riemuitsen ja kiitoksen tuon pelastuksestasi.”

21.2.2010 Mielenkiintoista ja haastavaa on tämä tulevaisuuden suunnittelu uskon, toivon ja luottamuksen varassa. GR:n varuskuntavastaavana olen sopinut kohtuullisen määrän varuskuntavierailuja ensi kesälle. On vain pakko luottaa siihen, että Jumalan tiedossa ovat nämä auenneet ovet ja että Hänen tiedossaan ovat myös ne ihmiset, jotka vierailuille ovat tulossa mukaan ja kuuntelemaan.

Omalta kannaltanikin kesän haasteet ovat täysin uskon, vaan eivät näkemisen varassa. Haastavaa on esimerkiksi kevään tullen alkaa ajo-opettelu omalla Kawasakilla. Vielä en voi kuin pohtia, että kuinkahan opin ja kuinkahan jaksan. Treenaan kyllä salilla lihasvoimaa ja tasapainoa, mutta vain Jumalan avulla voin pystyä tuleviin tehtäviin. Monta kertaa Jumala on Sanallaan vahvistanut ja luvannut pitää huolen, mutta liha jaksaa muistuttaa hankkeiden mahdottomuudesta. Jumala kuitenkin ilmestyy myös ja juuri silloin, kun olemme mahdottomuuden edessä. ”Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.” Ps 37:24

Sydämestäni toivon, että jaksaisit säännöllisesti muistaa puolustusvoimissa hengellistä työtä tekeviä ihmisiä. Myös kantahenkilökunnan ja varusmiesten joukossa olevat uskovat tarvitsevat runsaasti rukoustukea. "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!” Luuk 12:49 Jeesuksen tuntemisen ja pelastumisen tarve levitköön näiden ihmisten kautta työtoverien ja varusmiesten keskuuteen. Jumala sen vaikuttakoon, että varusmiehet avaavat Gideoneilta saamansa Uuden testamentin, sillä ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room 10:17

Pyydän myös muistamaan tulevia sotilaspastorivalintoja. Olen jo saanut tutustua Utin ja Lahden uusiin pastorehin ja kiitän heistä Jumalaa. Yhteistyötäkin olemme jo viritelleet. Rukoillaan myös GR:n tulevan kauden suunnittelijoiden puolesta. Pyhä Henki avatkoon ovet ja antakoon heidän ja meidän kulkea edellä valmistetuilla teillä. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Ef 2:10

7.2.2010 Eilinen vierähti MP-näyttelyssä Lahdessa. Gospel Riders – messuosastolla sain pari tuntia päivystää ja kylläpä se olikin mukavaa. Muutama ihminen jäi vähän pidemmäksikin aikaa jututettavaksi ja samalla he jäivät esirukousaiheeksi. Oli yllättävää huomata, miten helppoa ja mukavaa Tässä on tie -lehden ja Motoristiraamatun jakaminen ja ihmisten jututtaminen oli. Ennen päivystysvuoron alkua olin varsin väsynyt, koska oli useamman tunnin kierrellyt näyttelyssä. Kun sitten ihmisten kohtaaminen alkoi, väsymys oli tipotiessään, ja energiaa sain melkein liikaakin. Tosiaankin ”Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa!” Fil 4:13

Olkapään manipulaatio- ja tähystysleikkauksesta tulee tiistaina 4 viikkoa. Nyt on sitkeän ja monta kertaa päivässä toistettavan jumpan vuoro. Tietyt liikesuunnat ovat varsin kivulloisia, jopa yhtä pahoja kuin ennen leikkausta. Nähtävästi kaikkia kiinnikkeitä ei manipuloitu, näin ymmärsin epikriisistä. Tämä tietenkin tuo pientä pettymystä, mutta huhtikuussa sitten saan lääkärikontrollin yhteydessä tietää, miten tässä loppujen lopuksi käy.

19.1.2010 Olipa ihana varuskuntavierailu! Vapaus ja ilo tuntuivat ja uskon, että myös näkyivät. Myös evankeliumi oli esillä palautteen mukaan selkeästi. Kiitos Jumalalle! Mahtava oli olla, kun oli tehtävässä toinen Herran soturi mukana. Jumala kylvön siunatkoon.

Samalla ovet avautuivat Utin Jääkärirykmenttiin lisää. Sovimme sotilaspastorin kanssa, että Gospel Riders vierailee toukokuussa koko rykmentin iltahartaudessa. Jumala näihin tilanteisiin meitä GR:läisiä varustakoon ja antakoon intoa ja mahdollisuuden osallistua tuohon arki-iltana aika myöhään toteutuvaan hartauteen.

Rukoillaan myös sitä, että puolustusvoimien kirkollinen työ saisi työrauhan, ja sitä vastustavat tahot joutuisivat väistymään hankkeissaan. ”...miten mittaamaton on Hänen voimansa... väkevä voima, jota Hän osoitti asettaessaan Kristuksen ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia...” Ef 1:19-21 Tähän voimaan turvaten, minkä Jumala avaa, sitä kukaan ei voi sulkea!

18.1.2010 Kylläpä aikaa on vierähtänyt viime kirjoittamisesta. Hiljaiselo on tehnyt hyvääkin, mutta ”hyllyllä” olo on välillä ottanut koville. Nyt olkapää on leikattu. Kiitos esirukoilijoille, kaikki on mennyt toistaiseksi paremmin kuin odotin. Pääsin vähillä kivuilla. Nyt vain pitää jaksaa päivittäin monta kertaa tehdä harjoitteet, jotta olkapään liikkeet normalisoituvat.

Huomenna pääsen pitkästä aikaa keikalle. Gospel Ridersien Helsingin aluevastaava lähtee kuskiksi, kitaristiksi ja toista ääntä laulamaan. Laulujen lisäksi saan myös käyttää pienen puheenvuoron Utin Jääkärirykmentin tulojumalanpalveluksessa. Uusi sotilaspastori Markku Viinikainen on kutsujana.

Puolikuntoisuudesta huolimatta olen toiminut Gospel Ridersien varuskuntatyön vastaavan tehtävässä. Muutamat varuskunnat ovatkin avanneet ovensa ensi kesänä kristittyjen motoristien tulla vierailulle. Rukoillaan juuri aloittaneiden ja jo pidempään varuskunnissa palvelleiden nuorten ja työntekijöiden puolesta. Vain Pyhä Henki voi etsimisen ja uskon heissä aikaan saada. Siunataan myös sotilaspastoreita heidän tärkeässä ja haastavassa työssään.

19.10.2009 Sairastan olkapäätäni. Viime viikolla minut määräsi leikkausjonoon traumatologian ja ortopedian ylilääkäri. Sekä olkapään että väsymyksen takia olen joutunut luopumaan muutamista tehtävistä. Suorittajalle tällainen hyllylle joutuminen on erityisen haastavaa. Toki minulle tehtäviäkin vielä jää. Seurakuntakoulun suorittaminen on viivästynyt moninaisten talkootöiden takia. Myös varuskuntatyön vastaavan tehtävä odottaa tekijäänsä. Keskityn nyt siis niihin tehtäviin. Pakko keskittyä, koska olkapää ei anna soittaa, nostella kirjoja opistolla ym. Yritän kuitenkin pitää peruskuntoa yllä, joten liikkumiseen panostaminen on yksi tärkeä tehtävä nyt leikkausta odotellessa.

Haaveita olisi musiikin suhteen, mutta aika näyttää, ovatko ne Jumalan suunnitelmia vai omiani. Pohdittavaksi jää, onko leikkauksen jälkeen mielekästä hankkia uutta vaivaa alkamalla soittaa kitaraa uudelleen. Jospa Jumalalla olisi minulle suunnitteilla apuvoimia soittamiseen. Bändi olisi ihana, saisi itse vain laulaa. Nyt ei kuitenkaan auta kuin keskittyä itsensä hoitamiseen.

28.9.2009 Välillä tuntuu, että mitään ei tapahdu, ja sitten huomaan, että on tapahtunut niin paljon, etten ole ehtinyt tänne kuulumisia kirjoittaa. Hämeenlinnan messu oli oikein mukava kokemus. Bändin kanssa oli ihana soittaa, ja yksilöosuuskin meni vapauden Hengessä etukäteispuristuksista huolimatta. Kaiken kaikkiaan oli vapaus ja ilo osallistua tuohon ”Vähän vilkkaampaan messuun”, kuten sitä kutsutaan.

Varuskuntatyötä olen tehnyt sydämen innolla. Rukousaihe on muun muassa yhteyksien löytyminen, että ensi kesänä ympäri Suomen voisi Gospelriders-järjestön jäsenet vierailla eri varuskunnissa. Rukoustuki on erittäin tarpeen. Tavoitteena on sellaista, mitä ei laajamittaisesti ole tapahtunut, mutta mikä voisi muodostua perinteeksi. Esimerkiksi tietyt seurakunnat kutsuvat GR:n säännönmukaisesti rippileireilleen vierailemaan. Sama voisi toistua varuskunnissa ja näin kohdattaisiin vuosittain noin 24 000 ihmistä.

14.9.2009 Terveisiä Imatran Immolasta. Päivien hedelmä tulee ilmi myöhemmin, mutta rankkaa oli ja voimia sain riittävästi. Esim. yöt sain nukuttua yllättävän hyvin. Muutamia uusia yhteyksiä syntyi, mutta enemmän olisin toivonut tavoittavani sotilaspastoreita. Lauantaina sain tilaisuuden laulaa ja todistaa puoli tuntia Gospelkeitaan muodossa, kun eräs ohjelmanumero peruuntui sairastapauksen takia. Myönteistä palautetta tuli runsaasti. Toivon sydämestäni, että ihmisten mieleen olisi jäänyt rukousaihe varusmiesten ja kantahenkilökunnan pelastumisen ja hengellisen rohkeuden puolesta.

Myös Gosperiderit esittelin ja pyysin rukoustukea varuskuntahankkeeseen. Jatkotoimista ensi kesän vierailujen suhteen kerron toisella kertaa enemmän. Syksyn aikana on tarkoitus tavaat aiheen tiimoilta kenttäpiispan ja kenttärovastin kanssa. Pyydän mukaan nähtävästi GR:n vice presidentin. Suunnitelmat muhivat ja kehittyvät, esirukous edelleen tarpeen.

Tulevana viikonloppuna on maallikkopuhujakurssi Suomen Raamattuopistolla. Osallistun sinne ja sunnuntaina on innolla odottamani seurakuntailta Hämeenlinnassa. Erilaista, rennompaa ja lähempänä arkea olevaa meininkiä tavoittelemme. Omin voimin en tulevan viikon haasteista selviä, mutta Jumala pitää kaiken, minkä Hän lupaa. ”Väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin” Hän lupaa Jesajan 40:29:ssä. On muuten jännä, miten vanhemman käännöksen tekstejä muistan sanatatarkasti ulkoa, uudemman teksti ei jää mieleen oikein millään. Jumalan kiitos, että nuorempanakin luin Raamattua, kun silloin se jäi niin paljon paremmin mieleen.

10.9.2009 Kohta starttaan Imatran suuntaan. Otan varaslähdön ja olen Imatralla ensi yön, ettei tarvitse perjantaina niin aikaisin lähteä ajamaan. Nyt olen siis virallisesti Gospelriders-järjestön hallituksen nimeämä varuskuntatyön vastaava. Tällä valtuutuksella pyrin seuraavan viikonlopun aikana tavoittamaan mahdollisimman monta sotilaspastoria. Olen laatinut kirjelmän Gospelridersien vierailujen visioista varuskuntien suuntaan. Toivottavasti saan sitä jaettua asianosaisille. Sikainfluenssa vaikeuttaa järjestelyjä ja saattaa olla, että osa ihmisistä jää sen takia pois.

Itse olen saanut rohkeuden lähteä, vaikka kuulun riskiryhmään. Kun on kyseessä ajan myötä kymmenien tuhansien varusmiesten kohtaaminen, ei oma terveys tai sairaus tunnu missään. Jostain syystä tulee mieleen Daniel, joka ei pelännyt, vaan uskoi Jumalaan: ”Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra." Dan 3:17,18 Tässä uskossa ja iloisena tehtävästä lähden matkaan.

4.9.2009 ”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi… et pelkää tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.” Ps 91:4-7 Tänään tuli tieto, että juuri Imatralla, jonne ensi viikonloppuna olisi tarkoitus Päällystön hengellisille päiville kokoontua, on 2 varmaa sikainfluenssatapausta ja 21 epäilyä. On selviö, että jossain vaiheessa tauti on maan joka kolkassa, kuten tietenkin täällä pääkaupunkiseudulla se on jo, mutta ei tuo silti mieluisa uutinen ollut. Rukoilethan varjelusta ja ymmärrystä asiaan.

Olen ollut talkoissa SRO:n kirjamyynnissä ja opistolla kirjapuolella muutenkin. Hyvä olo auttamisesta tulee, mutta kyllä urakointi vaatii veronsa muussa jaksamisessa. Jännä huomata, miten talkootyön aikana jaksaa kummasti, mutta jälkeenpäin tajuaa, miten väsynyt on. Nyt pitäisi ymmärtää ja osata levätä, että viikon päästä jaksaisi Imatralla. Saan laulaa 11.9. pari laulua ja puhua lyhyesti perjantaina kahvitunnin lomassa Immolan rajavartiolaitoksen henkilökunnalle. Mahtava mahdollisuus kertoa evankeliumia! Tähän(kin) tarvitsen Pyhän Hengen varustusta. Toinen viikonlopun tavoite on saada keskustella sotilaspastoreiden kanssa varuskuntien ja Gospelriders-järjestön yhteistyöstä valtakunnan tasolla. Tämäkin iso ja haastava asia, mutta sydän pursuaa intoa ja iloa.

Minä käyn edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä anna sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. Jes 45:2-3

25.8.2009 Kuuluu niin paljon, että en tiedä miten lyhentäisin. Evankelistan check point Suomen Raamattuopistolla 18. – 19.8. oli antoisa tapahtuma. Mieleen painuvia asioita oli paljon, mutta ehkä eniten kosketti kahden motoristiveljen lyhyt kohtaaminen. Nuo raavaat miehet tekevät työtä Harley Davidson –piireissä, ja tarvitsevat runsaasti esirukousta. God’s Squad järjestön jäseniä he olivat, siunataan heitä ja rukoillaan Pyhän Hengen kosketusta edelleen Suomen motoristeille kerhoissa, jengeissä ja ilman mitään järjestäytymistä toimiville. Motoristiherätys, halleluja!

Olen touhunnut SRO:n kirjapuolen talkoolaisena. Avustelen kirjamyynnissä silloin tällöin. Viime viikolla sovimme muutamia Sana Soi –iltoja, joihin lähden mukaan. Ehkä saan laulaakin joinain iltona, mutta antaa asioiden tapahtua rauhassa.

Suurin innostukseni aihe on, että Gospel Riders –piirissä suunnitellaan nimeämistäni varuskuntatyön vastaavaksi. Se olisi hurja luottamuksen osoitus, kun niin vähän aikaa olen ollut mukana. Olen aivan innosta liekeissä kirjoitellut hankkeeseeen liittyviä dokumentteja. Tavoitteena ei ole vähempää kuin saada GR-vierailuja varuskuntiinn ensi kesälle. Noin 25 000 ihmistä suorittaa vuosittain asepalveluksen. Pitkän linjan visioni on, että jokainen saapumiserä saisi kuulla evankeliumia myös motorismimeiningillä. Eloa on paljon! Rukoillaan, että sotilaspastoritkin innostuisivat asiasta. Minulle ja muille asiaa ajaville pyydetään viisautta, malttia, johdatusta ja voimaa.

Sotilaspastoreiden valtakunnalliset neuvottelupäivät ovat 31.8. – 2.9. Rukoillaan kokoukseen Pyhän Hengen tulta ja puhetta, jotta tulevan vuoden suunnittelu koituisi mahdollisimman monen iankaikkiseksi parhaaksi. Uusia sotilaspastoreita on valittu ja ollaan valitsemassa. Nämä valinnat johtakoon ja siunatkoon Kaikkivaltias. Herra armahda meitä kansakuntana!

14.8.2009 Perhosia vatsassa ja mieli rukouksessa odotan tuntien kulumista. Illalla lähdemme 10 hengen ryhmällä Viroon nuorten hengelliseen tapahtumaan. Ohjelmaan kuuluu  myös seminaari aiheesta Mission Motorist eli  saamme kertoa evankeliumin viemisestä motoristien pariin. Saan nähtävästi jossain välissä vähän laulaakin, mikäli kitara järjestyy. On se vain jännä, miten keikkojen lähestyessä aivan kuin herään henkiin. Asioihin löytyvät mittasuhteet ja arjen pienet kivistykset eivät tunnu missään. Toisaalta lähes aina jossain kohtaa tulee hankauksia ja vastustusta. Jos ei muualla, niin ihmisten kautta tulee itkun aihetta. Mutta jospa Sana kävisi toteen, että ”Jotka kyynelin kylvävät, he riemuiten leikkaava.t” Ps 126:5

Rukoilethan meille varjelusta ja sitä, että Pyhä Henki kirkastaisi Kristusta kauttamme jo lautalla ja sitten perillä. Tulee mieleen vanhan laulun sanat:”On valtavaa, kun olla saan, lapsi Jumalan Hänen armostaan!”.

30.7.2009 Jumala yllätti taas. Varuskuntavierailut sujuivat vapauden ja ilon hengessä. Sekä Lahdessa että Utissa alokkaat taputtivat! Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut tulojumalanpalveluksissa. Toivottavasti taputuksen sai aikaan se, että jotakin todellista välittyi Jumalan rakkaudesta ja voimasta.

Luottavaisin mielin syksyä odotan, vaikka keikkakalenteri ei pursua tapahtumia. Olen nautiskellut kyydeistä useammankin eri moottoripyörän ”takaritsillä”. Nälkä kasvaa syödessä ja loppukiristä ajeluiden suhteen haaveilen. Kyydissä ollessa on mahtavaa iloita Jumalan luomistöistä ja samalla rukoilla motoristien, puolustusvoimien ja ateistien puolesta. Muutamia Motoristiraamattuja olen saanut antaa eteenpäin ja luotan siihen, ettei jaettu sana tyhjänä palaa, kuten Raamattu lupaa. Erään ystävän kieltäytyminen vastaanottamasta kirjaa, joka koostuu uskovien motoristien tarinoista, Uudesta testamentista ja Psalmeista, pisti miettimään. Kyllä Jumalan Sana todella on voimallinen, kun osa vastustaa sitä edes itse tietämättä, miksi niin tekee. Jumala rakkaasti koskettakoon tuota ihmistä, joka tällä kertaa ei tahtonut kirjaa vastaan ottaa.

Rukoilethan ymmärrystä syksyä ja ensi vuotta koskeviin suunnitelmiin. Jumala johdattakoon oikeat yhteistyökumppanit ja menetelmät, joiden avulla suunnitelmansa etenee varuskuntien suuntaan. Asia on iso, merkittävä ja ihmiselle mahdoton, mutta en saa asian suhteen rauhaa, joten pakko on edelleen jatkaa kyselyä virren 525 sanoin: ”Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu? Millä  tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?” .

 15.7.2009 Vuoden kohokohdat lähestyvät taas. Sunnuntaina saan laulaa Hämeen Rykmentissä Lahdessa ja tiistaina Utin Jääkärirykmentissä. Gospelridereista on menossa ryhmä ainakin Parolannummelle. Herra senkin varuskuntavierailun hyvin siunatkoon ja eläväksi tehköön. Ilo täyttää sydämen, kun varuskuntien suhteen on uusiakin kuvioita suunnitteilla. Hyvin alkutaipaleella ollaan, mutta jos ja kun suunnitelmat tulevat Jumalalta, ne myös ajallaan toteutuvat.

Muistathan alokkaita ympäri Suomen! Sunnuntaina yli 10 000 nuorta aikuista kokoontuu tulojumalanpalveluksiin, osa varmaan hyvinkin vastahakoisesti. Pyhä Jumala koskettakoon Hengellään sotilaspastoreita  ja jokaista läsnäolijaa  ja antakoon kosketuksen, joka koituu kuulijoiden iankaikkiseksi parhaaksi. ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” Jes 55:10-11

3.7.2009 Johan on ollut haipakkaa. Olen tehnyt elämäni tähänastisen ennätyksen niin moottoripyöräkilometrien kuin vauhdinkin suhteen viimeisimmän viikon aikana. Toistaiseksi vain kyydissä olen ollut, vaikka nyt olisi näköpiirissä juuri sopiva pyörä aloittelijalle. Jumalahan on luvannut minulle Sanassaan kaiken tarpeellisen, joten jos moottoripyörä kuuluu siihen, niin sittenhän tuo rahoituskin järjestyy. Pyörien välityksellä näyttää syntyvän yhteyksiä piireihin, joissa Jeesusta ei tunneta, joten koskaan ei voi tietää, mitä Isä on varalleni suunnitellut.

Kesän aikana ei ehdi vapaa-ajan ongelmia syntyä. Lauantaina sain laulaa pari laulua Fredrikin torilla ja keskiviikkona olin mukana riparivierailulla ja sielläkin olo oli kotoisa. Maanantaina mennään toiselle riparille. Mukavaa on kuunnella, kun miehet kertoivat nuorille Herrastaan ja kristittyjen motoristien toiminnasta. Nuorien kohtaaminen henkilökohtaisesti on sitten oma ilonsa ja haasteensa.

Koulun loppumisen jälkeinen orpouden tunne on siis hellittänyt merkittävästi. Ensi viikolla nähtävästi suuntaan ”kotisuomeen” maaseudun rauhaan ja sukulaisia tapaamaan. Sitten tulevatkin jo varuskuntakeikat Lahdessa ja Utissa. Elämä maistuu! ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.” Room 1:16

23.6.2009 Pikkusen jo aurinko lämmitti tänään sekä ihoa että mieltä. Myös armon ja toivon aurinko pilkahteli, kun olin tänään ensimmäistä kertaa jäsenenä mukana Gospelridersien kokoontumisessa. Oikein mukava ja lämmin mieli tuli. Nautin suunnattomasti kyydissä olosta mutkateillä. Toistaiseksi on turvallisempaa keskittyä myötäilyyn kyydissä ja jättää ajaminen kokeneemmille. Pientä ajatusta ja keskustelua heräsi myös päästä puhumaan ja laulamaan ulkopuolisille suunnatuissa tilanteissa. Jumala avatkoon nuo tilanteet, etten hötkyile omiani. Joka tapauksessa iloitsen uusista yhteyksistä ja noista kristityistä motoristeista, jotka omalta osaltaan tekevät työtä Jumalan evankeliumin eteenpäin viemiseksi.

Jaan yöllisessä sähköpostissa juuri tulleen esirukousaiheen. Yleensä en näin myöhään postia edes lue, mutta nyt ”satuin” avaamaan postini pari minuuttia sen jälkeen, kun sähköposti oli tullut. Muistathan Sinäkin tuota naista, joka pyynnön lähetti. Jumala tietää hätähuudon ja kaiken, mitä tilanteeseen liittyy sekä kaikki ihmiset, jotka ovat yhteydessä pyyntöön.

12.6.2009 Kolea kesäsää jatkuu. Uskon varassa on se, että elämme kesän hehkeintä aikaa. Uskon varassa on tuokin edellisellä kerralla kirjoittamani lupaus siitä, että Jumala luo uutta. Tyhjä olo jatkuu, Sain kuitenkin tänään tietää, että puolustusvoimien kirkollisen työn johdon toimesta on laitettu työnäkyni ja yhteystietoni tiedoksi sotilaspastoreille. Nyt voin vain odottaa ja rukoilla, että Jumala avaa ovia. Ja niinhän Hän tekee, kuten tahtoo. Hän tietää myös parhaan aikataulun. Rukoillaan Pyhän Hengen kosketusta kaikille asianosaisille.

Eilen tilasin uuden kitaran. Sen pitäisi olla ystävällisempi olkapäälleni, jonka takia ole menossa syksyllä kirurgian poliklinikalle ortopedin tutkittavaksi. 30 päivän koeajan jälkeen tiedän, alanko treenata toisen tyyppistä kokonaisuutta varuskuntiin. Sähkökitara, jolla saa myös akustisempaa soundia on haaste. Se mahdollistaa suuren määrän vaihtelua settiin, mutta ennen kuin uusi kokonaisuus on esittämisvalmis, vaatii se runsaasti työtä. Vanhalla kitaralla tietenkin pystyn sovitut keikat viemään läpi, mutta sillä treenaaminen on kokolailla tuskallista olkapäävaivan takia.

Odottava mieli on. Vieläkään en ole toipunut koulun loppumisesta ja arjen aikataulutus ontuu edelleen. Tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta toimeen ryhtyminen tuottaa ongelmaa. Seurakuntayhteyteni on edelleen SRO:n varassa. Toisaalta jo odotan syksyn kurssien alkamista, tällä hetkellä vain jumalanpalveluksessa käyn. Muina päivinä ravitsen itseäni Sanansaattajien radioraamattukoulun tarjoamilla Jukka Norvannon raamatunselityksillä. Suosittelen! Siunataan sitä arvokasta työtä, mitä Sanansaattajat tekevät ympäri maailman.

”Peukalokohtana” Sinulle ja minulle sana Joelin kirjasta:”Minä hyvitän teille ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat, vaeltajasirkat ja kalvajasirkat, tuo suuri sotajoukko, jonka lähetin teidän kimppuunne. Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi, te ylistätte Herraa, Jumalaanne, joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja teidän hyväksenne… Te tulette tietämään, että vain minä, Herra, olen teidän Jumalnne, muuta Jumalaa ei ole.” Joel 2:25 - 27

2.6.2009 Terveisiä SRO:n järjestämistä kotiseuroista. Oli antoisa kokemus. Oma osuuteni nähtävästi palveli tarkoitustaan ja joku sai sen välityksellä jotakin. Viimeinen puheenvuoro oli sitten itselleni elähdyttävä. Ilkka Rytilahden välityksellä Pyhä Henki vakuutti minua syvästi siitä Raamatun lupauksesta Jesaja 43:sta, että ”Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” Ja kun Jumala luo, Hän luo aina hyvää.” Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua. Ps 50  Tuttuja sanoja, mutta selvästi tajusin, että Jumalan Henki tekee työtä, kun niin vahvasti sain tuosta puheesta lohdutusta ja kannustusta.

Olo on nimittäin ollut varsin orpo musalinjan opiskelun loppumisen jälkeen. Yritän hahmottaa yhteistyötahoja, joiden piiriin minun tulee hankkiutua. Suorittamiseen taipuvainen kun olen, niin heti koulun loputtua olen alkanut suunnitella yhtä ja toista. Varmaan kesälomakin olisi aivan tarpeen ja jopa ansaittua. SRO:n seurakuntakouluun kuitenkin ilmoittauduin ja kolmen viikonlopun kirjalliset työt olen luvannut tehdä syksyyn mennessä. Tavoitteena on maallikon saarnalupatutkinto parin vuoden aikana. Hyvältä tuntuu tuollainen tavoite, mutta yritän myös antaa itselleni aikaa levätä.

Gospel Ridersien reissu viime tiistaina oli mukava ja  pisti miettimään. Koin yhteyden aidoksi ja senkin takia houkuttelevaksi. Tuskin koskaan omaa pyörää pystyn taloudellisista ym. syistä hankkimaan, mutta prätkäreissut silloin tällöin olisivat varsin kiehtovia. Jos ja kun siihen samaan pystyy yhdistämään mahdollisuuden kertoa evankeliumia ryhmille, joille Jeesus on vieras, niin mikäs sen parempaa. Liittyminen viralliseksi jäseneksi on kuitenkin vielä harkinnassa, koska en halua hötkyillä liian moneen suuntaan. Silti kypäräkauppaan tekisi mieli jo pongahtaa.

Vakuutusyhtiö Ilmarisesta ei ole vielä kuulunut mitään. Lopullinen tilanne kuntoutusrahani suhteen on siten vielä auki. Ilmarisellahan on mahdollisuus valittaa vakuutusoikeuteen ja sitten asian käsittely kestää pari vuotta. Kokemusta on. On myös kokemusta siitä, että Jumala pystyy järjestämään voiton myös vakuutusoikeudessa. Aikanaan voitin Ilmarista vastaan eläkejupakkani. Voittajan puolella on levollista taistella.

21.5.2009 ”Voittohon, voittohon viepi veri Jeesuksen” Tämä vanha kauan aikaa sitten helluntaiseurakunnasta tutuksi tullut laulu on soinut mielessäni. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta kumosi Ilmarisen päätöksen ja näinollen minun pitäisi sittenkin saada taloudellista tukea opintoihini Ilmarisen kuntoutuksena. Kirjoitin asiasta päiväkirjaani 1.2.09. Jumala on antanut näitä uskon vahvistuksia ennenkin, kun vuosia sitten voitin vakuutusoikeudessa samaisen vakuutusyhtiön. ”Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!”, sanoi Jumala Moosekselle, kun israelin kansa oli pattitilanteessa Kaislameren rannalla egyptiläisten joukkojen lähestyessä (2 Moos 14:14). Minun oli tosin laadittava ensin hakemus liitteineen ja sitten vastine, mutta Jumala on siihenkin taidot ja yhteistyötahot antanut. Ja taistelu oli Hänen. Halleluja!

Olen joutunut laittamaan sähköpostilla varoituksen ja kehotuksen sanoja sekä evankeliumia muutamaan suuntaan. Kirjoitin ”joutunut”, koska mukana on ollut tuska sieluista sekä tuska siitä, miten sanailisin ja mitkä Raamatun kohdat Jumala haluaa minun laittavan yhteydenottoihin. Päällystön hengellisten päivien hedelmänä jopa Puolustusvoimien komentaja amiraali Kaskeala sai minulta postia. Hän kehotti puheessaan hyväksymään kaikki uskonnot ja siihen minun oli pakko ottaa postitse kantaa. En tiedä, saavuttaako sähköposti koskaan vastaanottajaa, mutta olen tehnyt sen, mihin olen saanut kehotusta ja jos kehotus tuli Jumalalta, niin postihan läpäisee mahdollisen sensuurin tms. Rukoilethan Pyhän Hengen läsnäoloa, mikäli amiraali postin lukee! Ylhäältä päin muutokset lähtevät liikkeelle tehokkaammin kuin ruohonjuuritasolta ainakin armeijassa. Suljetaan koko puolustusvoimien porukka esirukouksiin.

Koulu loppuu huomenna. Haikea ja vähän onttokin olo on, mutta toisaalta luottavainen mieli, että Jumala kyllä tietää, mihin tilanteisiin minua vie ja millä aikataululla. ”Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet. Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: -- Tässä on tie, kulkekaa sitä.  Jes 30:19-21 Timo Junkkaala opetti, että saamme Jeesuksen tähden uskoa Jesajan lupaukset omalle kohdallemme, ja niin tahdon tehdä.

Paljon on tapahtunut ja siksi tällä kertaa kirjoitan vähän enemmän. Sain osallistua kahteen eri apologian seminaariin. Toinen oli SRO:lla meille opiskelijoille  sisäisesti järjestetty. Puhujana oli loistavasti asiansa tunteva TT Juha Ahvio. Hän kehotti kohtaamaan ateisteja Jumalan Sanan avulla, koska Sanassa on evankeliumi, joka on dynamiittia alkukielen sanansa mukaan. Meidän ei tule turhaan lähteä väittelyihin Jumalan olemassaolosta, koska meidän perususkomme, että Hän on, on aivan yhtä oikeutettu kuin ateistien väite, että Häntä ei ole. Vaikea on seminaarin antia parilla lauseella kuvata, mutta jos Sinulla on mahdollisuus mennä Ahviota kuulemaan, suosittelen. Kansanlähetyksen toimipaikassa Ryttylässä oli koolla viisasten kermaa. VTT, KTT, professori Tapio Puolimatka sai kuulostamaan ateistit ja nykyisen ”tieteen” teon farssilta. Samalla hän toi esiin Raamatun historiallisestakin pätevyydestä niin vahvaa näyttöä, että oli ilo kuunnella. Emme me voi järjen päätelmillä ketään uskoon saattaa, mutta hyvä on tietää vähän vastaväittäjien perusteiden korttitalomaisuudesta. Mahtavaa on kuunnella uskovia tieteentekijöitä, jotka ovat antaneet sillä saralla lahjansa ja suuren älynsä Jumalan kunniaksi käyttöön. Herra heitä siunatkoon ja varustakoon laajalle ulottuvassa työssään.

Tiistaina nähtävästi lähden mukaan Gospel Ridersien kokoontumiseen. Aivan kamalalla kelillä en lähde, mutta muuten. Vähän jo jännittääkin, mutta kutsumusta voi ja saa kokeilla, sanoi Petri Välimäkikin aikoinaan. Muistathan myös motoristeja rukouksin. Herra motoristiherätyksen antakoon!

Ja vielä lopuksi. Laulututkintoni 12.5. yllätti kaikki kuulijat. Jumala on tehnyt ihmeitä musiikkilinjan vuoden aikana tässäkin asiassa. Kun olen vapautunut ihmisenä, myös lauluni on vapautunut. Hyvät opettajat ja treenaaminen ovat tuottaneet tulosta. Äänen sävy ja vire kuulemma olivat selvästi paremmat kuin opiskelun aloittaessani ja ilmaisu oli kuulemma erinomaista. Jumalan työ ei etene hyvällä tai paremmalla laulutaidolla, mutta helpompi on keskittyä itse asiaan, jos tekniikkaa on edes vähän. Pyhä Henki tekee tahtoessaan eläväksi vaikka minkälaisen raakkumisen ja toisaalta ilman Häntä laulaminen on turhaa, jos tavoite on kertoa Jumalasta laulun keinoin. Tämän kun muistaa, voi innokkaasti pyrkiä kehittymään myös laulajana ja soittajana.

7.5.2009 Yes! Sainpa taas kokea Jumalan konkreettista huolenpitoa oikein roppakaupalla. Vanha Corsani ei käynnistynytkään eilen aamulla. Monien kiemuroiden jälkeen sain itse ajaa alunperin käynnistymättömän auton  huoltoon, sain laina-auton käyttöön ja jopa taloudellista avustusta huoltoa varten. Jumala järjesti apua monen henkilön välityksellä ja en voinut kuin ihmetellä ihmisten (=Jumalan) hyvyyttä.

Maanantaista keskiviikkoon sain osallistua Raamattuopistolla Kauniaisissa pidettyihin Missiologisiin opintopäiviin. Monenlaista konkreettista opastusta ja rohkaisua sain nykyihmisen kohtaamiseen ja evankeliumin välittämiseen erilaisista kulttuureista ja lähtökohdista tuleville ihmisille. Silmät avautuivat tajuamaan, mikä haaste ja mahdollisuus nykyinen sirpaleinen elämänmenomme on. Rohkaisi myös tavata lukuisia evankeliumin sytyttämiä toimijoita eri ryhmien piiristä. Itse saan olla yksi osa moni-ilmeistä Jumalan verkostoa. Mahtavaa.

Sydän iloitsee muutenkin. Toiveikas luottamus siitä, että työtehtäviä on tulossa, sai tänään ensimmäisen vahvistuksen puhelinsoiton myötä. Syyskuussa saan mennä Hämeenlinnaan sekä vankilaan että seurakuntakeskukseen laulamaan ja kertomaan Jumalan todellisuudesta vaikeuksienkin keskellä. Evankeliumia ei ole se, että meidät varjeltaisiin tässä elämässä kaikelta tuskalta, vaan että Jumala itse on kanssamme joka hetkessä. Hän on todellinen ja Kaikkivaltias silloinkin kun ei siltä tunnu eikä näytä.

2.5.2009 Terveiset kristittyjen yhteiseltä vappumarssilta. Ehkä tärkein anti oli se, että sain hieman kontaktia Gospel Riderseihin. Mielessänihän on jo kotvan aikaa ollut rukous Suomen motoristiherätyksen puolesta. GR:n toimintaan kuulemma pääsee mukaan, jos vain on oma kypärä. Asuhan minulla jo on, mutta kypärää ei, mutta kyllä Isä senkin järjestää, jahka aika on. Siinä määrin asia mielessäni pyörii, että jossain vaiheessa varmaan löydän itseni taas moottoripyörän kyydistä. Mielelläni esim. olisin messuilla jakamassa Motoristin tie –Raamattua. Uusi testamentti ja psalmit siinä on, sekä motoristien todistuksia. Otathan yhteyttä Gospel Riderseihin, jos Sinulla on lähipiirissä motoristiharrastajia, joille haluaisit tuon puhuttelevan kirjan antaa, tai työtä tukea taloudellisesti.

27.4.2009 Takana viikko Israelissa. Edessä enää vajaa kuukausi opiskelua Suomen Raamattuopistolla. Pää yhtä aikaa täynnä ja tyhjä. Mitään suunnitelmia en ole tehnyt tulevan varalle. Luotan asioiden järjestyvän ajallaan. Välillä mieleeni on noussut ajatus jonkinlaisesta hankkeesta jossain ulkomailla. Saapa nähdä, liittyykö siihen esim. Israel. Matka sinne ei ainakaan vähentänyt innostustani. Sain matkalla tietää, että viime vuosien aikana on Israeliin muuttanut noin miljoona juutalaista venäjältä. Herää kysymys, onko tässä syy, miksi aikoinaan opiskelin koulussa monta vuotta venäjää. Venäjän työ sinänsä ei ole herättänyt innostusta parista kokeilusta huolimatta.

Ihmeellisesti jaksoin tuon rankan pyhiinvaellusmatkan. Päiväohjelma oli antoisa ja kiireinen. Kävelyä tuli paljon. Varsinaisesti ei ollut mitään ongelmia, vaikka välillä aamulla mietin, miten pääsen sängystä niin aikaisin ylös. Itkumuurilla rukoileminen ja itkeminen oli yksi sykähdyttävä kokemus. ”Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua…” 2 Aik. 6:32,33

5.4.2009 Päivät menevät niin nopeasti, että taas on liian pitkä aika päiväkirjan kirjoittamisesta. Ilta Kallvikin kartanossa 21.3. oli hyvä, vaikka sanojen tuottamisessa oli vaikeuksia. Sinänsä kiintoisaa oli, että samaan aikaan Pirkko Muhonen piti One Wayn Helsingin tiloissa tilaisuutta ”Ilta särkyneille”. Ajassamme on huutava pula sanomasta, joka sisältää myös sen osan evankeliumia, että Jumala on todellisesti läsnä myös ja varsinkin silloin, kun elämän perusrakenteet sortuvat. Vaikeudet eivät ole merkki Jumalan hylkäämisestä!

Joutsenon kirkon illan 29.3. sain vielä läpi levosta käsin. Joskus annetaan näitäkin tilaisuuksia, jossa itsekin saan kokea, että Pyhä Henki koskettaa ja hoitaa kuulijoita. Suntion apu äänentoiston suhteen oli merkittävä asia vähentämässä painetta. Silloin on suorastaan miellyttävää olla laulamassa, kun saa rauhasta ja levosta käsin tilanteessa olla. Toisinaan on ollut hyvinkin hankala olla, vaikka onneksi Jumalan työ ei ole siitä kiinni, miten minä tilanteen koen. Kiitollinen olen kuitenkin tuosta kokemuksesta, se lisäsi luottamusta tulevia haasteita kohtaan. Ihmeellisesti sain voimaa vielä yötä vasten ajaa kotiin, vaikka ystävä oli varmuuden vuoksi järjestänyt majapaikan.

Kyllähän näillä keikoillani tarvetta kumppanille olisi. Näköjään Jumala kuitenkin haluaa näyttää, että Hän riittää ja Hänellä on antaa tarpeen mukaan apua. Apu tulee joskus konkreettisessa muodossa, kuten tuo suntio, tai sitten vain yli ymmärryksen menevänä voimana kantaa äänentoistoa, ajaa päivää ja yötä myöten, valmistautua keikkoihin ja vielä jaksaa varsinainen tilaisuus kitaran soittamisineen, joka jo yksistään on melkoinen voimainponnistus.

”Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat, eivätkä uuvu, he vaeltavat, eivätkä väsy. Jes 40:28-31

17.3.2009 Kevät tulee kohisten tai ainakin lotisten. Varpaat kastuivat lenkillä, mutta hyvällä mielellä tätä kirjoitan. Taas on uusia alkuja ja tilanteita tiedossa. Sain kutsun lauantai-iltaan Kallvikin kartanoon. On reilu vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran tuli mieleeni ajatus yhteistyöstä One Way Missionin kanssa. Silloin asuin vielä Lahdessa. Helsingissä asumisen aikana tämä on toinen One Wayn tilaisuus, johon minua pyydetään. Jumala yksin tietää, onko jatkoa tulossa.

Hyvää ja perusasioihin pureutuvaa raamattuopetusta olen tällä viikolla saanut opistolla ottaa vastaan. Muut musiikkilinjalaiset lähtivät viikoksi Vuokattiin, mutta itse jäin Helsinkiin, koska ”tuntui”, että pitää jäädä. Hyvä niin. Jos olisin lähtenyt, en olisi voinut ottaa keikkatarjousta vastaan. Rukouksen ja kuulolla olon merkitys on mielessäni pyörinyt muutenkin. Miten paljon Jumala haluaisikaan puhua, jos vain kuulisin ja kuuntelisin. Tässäkin asiassa on kovasti kouluttautumista, onhan lupaus edelleen voimassa: ”He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.” Jer 31:9

En muistanut, että tuossa raamatunkohdassa oli rukouksen ja johdatuksen lisäksi itku. Jälleen sain vahvistusta siihen, että kyyneleeni eivät ole merkki ”huonosta uskosta” tai väärästä hengestä. Tänään raamattutunnillakin sain jälleen kuulla, että ihminen, joka Jumalan töissä touhuaa, saa varustautua myös ahdistukseen. ”Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska”, toteaa Paavalikin (Room 9:2).

1.3.2009 Mahtavaa maaliskuuta. Eilinen keikka oli yllätys monella tavalla. Ääneni särkyi heti alussa. Vajaa tunti oli illassa tarkoitus olla minun osuuttani, mutta heti ensimmäisen laulun ensisäkeet olivat jotain pysäyttävän kamalaa. Jumalan rauha kuitenkin ympäröi minut tuossa inhimillisesti arvioiden sangen tukalassa tilanteessa. Totesin kesken laulun yskiessäni, että ahah, Jumala päätti aloittaa tällaisella soundilla. Ystävälllistä naurahtelua kuului salista. Olin nähtävästi elävä esimerkki rauhasta myrksyn keskellä, kuten naisten päivien teema kuului.

Ilta sujui muutenkin yllättävän huumorin sävyttämänä. Jumala toi esiin aivan uuden puolen minusta evankelistana. Huumorin kukkaset nimittäin tipahtelivat vakavan teeman lomaan. Ihmeellinen Jumala! Vaikka fyysisesti olin lujilla - jalkani vapisivat vielä tänäänkin - palautteen perusteella ilta oli hoitava ja lohduttava ja huumori tuli tarpeeseen. Laulukin sujui lopussa kuulemma ”taivaallisesti”. Pyhä Henki ei siis jättänyt minua pärjäämään omien taitojeni varassa tälläkään kertaa. Jokohan tämän voisin uskoa jatkoakin ajatellen? Suurta vahvistusta tehtävälleni ja luvalle olla oma itseni sain illan myötä itsekin.

Kiitos ja kunnia Jumalalle! ”Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, kirkkautesi yli kaiken maan! Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. Minä tahdon laulaa ja soittaa!” Ps 57:6,8

28.2.2009 On se vaan kummallista, että keikoille pitää lähteä melkein aina isommasta tai pienemmästä ahdistuksesta. Tänä iltanahan on minulla tunnin osuus Naistenpäivillä raamattuopistolla. Useampana päivänä on pitänyt tällä viikolla itkeä, vaikka varsinainen illan valmistelu tuotti suorastaan iloa. Toivottavasti tämä on ”vain” sitä, että Jumala tyhjentää saviastiaa, jotta saa aarrettaan ihmisille sen kautta jakaa.

Vasenta kättä pistelee ja tunto on vajaa. Ääni särkyilee, kun uutta laulutekniikkaa olen opiskelun myötä harjoitellut. Hengitys ei oikein kulje. Verensokerit ovat tuottaneet tällä viikolla yllätyksiä ja huonoa oloa. Tänään en voinut osallistua päivän ohjelmaan opistolla, koska täytyy kerätä voimaa iltaan. Silti ei auta, kuin luottaa lupaukseen, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kun Jumala on Henkensä antanut ennenkin, eikä ole yksin jättänyt keikoista selviämään, miksi Hän tekisi niin tänään. Rukoilethan Pyhän Hengen kosketusta minulle ja kuulijoille, muuten kokoonnumme turhaan.

13.2.2009 Yllättäviltä suunnilta olen saanut tukea. Mm. eräs toistaiseksi tuntematon nainen tahtoi liittyä esirukoilijoiden rinkiin. Aivan mahtavaa oli saada sellainen tekstiviesti!  Yhteistyötä Suomen Raamattuopiston kanssa viritellään edelleen. Joitain kertoja on tullut esille, että lähettäjätaho olisi hyvä olla minullakin olemassa. Annan nämäkin suunnitelmat Jumalan haltuun. Toukokuussahan loppuu opiskelu Kauniaisissa ainakin musiikkilinjalla ja haaveilen muuttamisesta takaisin Lahteen. Voi olla, että Jumalalla on muita suunnitelmia, mutta tapahtukoon Hänen hyvä ja paras tahtonsa tämänkin asian suhteen.

Sydämelleni olen saanut rukoilla Suomeen ”harrikkaherätystä”. Liitythän rintamaan rukoilemaan Kristuksen uudeksitekevää tuulta myös kaikkien muiden motoristien elämään. Herra siunatkoon Gospel Riders –järjestön jäseniä, jotka tämän asian puolesta toimivat ja mm. jakavat Motoristiraamattua ilmaiseksi harrastajien keskuudessa. Jumala kylvön siunatkoon.

1.2.2009 Lujille on ottanut pimeästä talvesta yli pääseminen. Nyt kuitenkin on jo valoisampaa niin jaksamisen kuin päivän pituudenkin suhteen. Innolla odotan tulevia keikkoja. Ylihuomenna pääsen Keravalle naisten iltaan. Varuskuntien keikat olivat ilo sydämelle. Varsinkin Utin Jääkärirykmentin tulojumalanpalvelus, jossa sain käyttää lyhyen todistuspuheenvuoron, oli juuri sitä, mitä sydämeni halajaa.

Musiikkilinja tuottaa myönteisiä haasteita, mutta vuoden alusta olen pyrkinyt löytämään myönteisen, rohkean ja vaatimuksista vapaan asenteen. Kipeitä rajauksia olen joutunut tekemään, jotta jaksaisin kevään jatkaa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tällä linjauksella kevät voi olla antoisa, muttei uuvuttava. Jouduin mm. jäämään pois bändistämme, jossa basson soittaminen toi syksyllä runsaasti iloa, mutta myös vei voimia. Pyrin nyt keskittymään perusasioihin eli laulamiseen, soittamiseen, Raamatun oppimiseen ja henkilökohtaiseen vapautumiseen ihmisenä.

Ilmarisen kielteiselle rahoituspäätökselle laadin viime viikolla vastineen. Jumalan ihmettä odotan, että päätös muuttuisi. Se toisi loistavan lisän kevään opiskelukustannuksiin. Vaan Jumalapa tuonkin tietää, Hän on Kaikkivaltias toteuttamaan parhaaksi näkemänsä kohdallani. Kiitos Sinulle, jos ja kun olet jaksanut puolestani rukoilla. Taas muistutan rukouksesta puolustusvoimissa tehtävän hengellisen työn puolesta. Eloa on runsaasti, työmiehiä vähän. Pyhä Henki kaikki toimijat varustakoon!

3.1.2009 Pikkuhiljaa eteen- ja valoon päin. Koulun jatkamiseni siirtyi alkamaan 8.1. Kevään rahoitus on edelleen auki. Vakuutusyhtiö on suullisesti ilmoittanut, ettei lähde tukemaan koulutustani, mutta yli kuukauteen en ole saanut päätöstä kirjallisesti, että voisin siitä valittaa. Kovasti olen uskonut ja toivonut, että tuo olisi se väylä, jota kautta Jumala antaa taloudellisen osan kesällä (9.7.) lupaamastaan ”kaiken mitä tarvitset” tähän kouluttautumishankkeeseen.

Olen hakenut peruskuntoa lenkkeillen. Kunhan koulu alkaa, pääsen jatkamaan tauolla ollutta kuntosaliharjoittelua. Yes! Ennen joulua teimme opettajan kanssa yksilöllistä suunnitelmaa opiskeluilleni. Minun on saatava viisautta ja malttia, jotta osaan jakaa voimavarani ja saan osallistua koko kevään ajan opiskeluihin. Keikkoja on mukavasti tullut jokaiselle kuukaudelle keväälle. Kyllä Isä tietää, mihin minut lähettää ja missä määrin, vaikka jälleen koen epävarmuutta, ahdistustakin tulevien haasteiden edessä. Kuten aikanaan profetiankaltaisessa rukoushetkessä Hän lupasi: saat tehtävät varustuksen mukaan ja varustuksen tehtävien mukaan, ole turvallisella mielellä, et ole yksin.

14.12.2008 Sairasloma jatkuu, mutta pimeyden selkä on taittunut omassa elämässäni hieman aikaisemmin, kuin se taittuu kalenterissa. Vielä on matkaa täysipainoiseen jaksamiseen, mutta Jumala on puhunut Sanansa kautta ja ystävien välityksellä. Myös Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä olen saanut päivä toisen jälkeen profetian kaltaista lohdutusta ja rohkaisua.

Osallistuin nyt viikonloppuna SRO:n vapaaehtoisten yhteyspäiville. Totaalisen uupuneena kotiuduttuani perjantai-iltana luin seuraavan tekstin Vähäsarjan kirjasta: ”Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen, etkä ole kieltänyt nimeäni. Ilm. 3:8 Kun palvelemme Jeesusta omalla paikallamme, ei meiltä vaadita yli-inhimillisiä voimia tai epäinhimillisiä suorituksia…” Olin perjantai-päivän aikana nähnyt lukuisia uskonystäviä ympäri Suomen, ja tajusin myös, että suuri osa SRO:n aluejohtajistakin on tuttuja vuosien takaa (Pentti Waris, Reino Letonsaari, Jouko Puhakka, Pekka Heiskanen ja uusimpana tuttavuutena Ilkka Rytilahti). Yhteistyökuviota on siis kudottu jo vuosia sitten. Vielä en tiedä, mitä tämä tuo tullessaan, mutta tuo Raamatun teksti kyllä lupaa parasta mahdollista.

5.12.2008 Terveisiä sairaslomalta. Pitäisi minun jo ymmärtää, etten ole kone. Liika on liikaa minullekin. Ensi viikon tiistaina yritän palata opiskelun pariin. Monet asiat odottavat vastausta ja toivon, että jaksaisit muistaa rukouksin minuakin.

14.11.2008 Huh, hulinaa. Aikamoinen koulutusputki meneillään. Viime viikonloppu meni Lohjalla Vivamossa evankelistakurssin jatkokurssilla ja nyt olen Mielenterveys- ja ihmissuhdetyön kurssilla Kauniaisissa. Raamattuopiston raamattuluennot musiikin opiskelun lomassa ovat myös varsin rautaista vastaanotettavaa. Pitkästä aikaa Raamattu maistuu ja virvoittaa. Pyhä Henki koskettelee välillä kipeästikin, mutta aina parhaakseni.

Torstaina sain pitää aamuhartauden opistolla, ja palautteesta päätellen sekin meni Pyhän Hengen vaikutuksessa. Kiitos Jumalalle! Olen evankelistakoulussa, paremmassa kuin mitä ikinä olisin itse osannut suunnitella. Monella alueella olen saanut ylittää itse rakentamiani rimoja, ja vapautuminen tekee todella hyvää. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Gal 5:1 Vapautumiseni on Jumalan aikaansaannosta, ja Hänhän ei jätä työtään kesken. Varmasti olen entistä enemmän Hänen käytössään, kun vapaudun olemaan oma itseni, vaikka myös huonot puolet tulevat vapautumisen myötä näkyviin. Vaan koko totuuden on tultava valoon, jotta vapaus koittaisi.

1.11.2008 Pyhäinpäivä. Viides sellainen ilman Ristoa. Niin paljon uutta on elämään tullut Riston kuoleman jälkeen. Juuri tällä hetkellä ei ole edes haikea mieli, mutta sitäkin on ollut aivan lähihistoriassa. Suru tai ikävä ei anna minun valita päivää tai hetkeä. Herra olkoon Sinun kanssasi, joka suret läheistäsi. Muistetaan yhdessä Anjaa, jonka poika – rukouksen lapsi, aikuinen mies - viime kesänä hirttäytyi.

Perjantai oli ilon päivä. Tapasin opistolla Pentti Wariksen, ystävän ja opettajan yli 20 vuoden takaa. Iloinen oli jälleennäkemisemme ja jännä tunne tuli. Hän, joka  jää ensi vuonna eläkkeelle, on nyt SRO:n valtakunnallinen vapaaehtoistyön sihteeri ja kutsui minut SRO:n vapaaehtoisten yhteyspäiville. Ei tiedä, mitä hyväät tästä seuraa, mutta ainakin sydämeni pammpaili ilosta: ”minut on kutsuttu”. Ei tainnut Pentti edes tajuta, mitä tuli tehneeksi ja miten suuren ilon sai aikaan, ihmetteli vain, miksi naamani on hangon keksinä.

Torstaina sain kutsun tulla helmikuun naistenpäiville laulamaan ja puhumaan aiheesta ”Rauha myrskyn keskellä”. Oikein sopiva aihe. Teemaan liittyen olen tulevasta tehtävästä tietämättömänä lukenut Leif Andersenin loistavaa kirjaa Miksi nukut Herra? Enpä ole noin selkeää tekstiä Jumalan ja kärsimyksen suhteesta lukenut. Samaa teemaa nähtävästi käsittelen 13.11. aamuhartaudessani opistolla.

Aivan ihania helmiä sain viime viikolla opiston raamattuopetuksista. Timo Junkkaala opetti maanantaina Jeesuksen kasteeseen liittyen, että minäkin saan uskoa, että Jumala on sanonut kastehetkelläni: ”tämä on minun rakas lapseni, johon olen mielistynyt”. Ihanalta tuntui, kun huomasin uskovani tämän! Jumala vaikuttaa näköjään koko ajan uskoa minussa. Jukka Niemelän opetuksesta jäi erityisesti mieleen, että Pyhä Henki tekee työtä, kun huomaan syntisyyteni. Tähän oli pakko huudahtaa, että halleluja, sitäkö se onkin. Olen nimittäin ihmetellyt, miten näiden parin kuukauden aikana, jolloin olen opistolla ollut, olen jotenkin erityisen syvällisesti tajunnut kykenemättömyyteni rakkauteen ja toisten huomioimiseen. Itsekeskeisyyteni ja monet muut synnit ovat tulleet näkyville. Näinhän sanotaan, että minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa. Tähän armoon turvautuen kulkekaamme joka hetki eteenpäin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr. 4:16

26.10.2008 Olipa ihana syntymäpäiväjuhla eilen Raamattuopistolla. Pyhä Henki kosketti alusta loppuun ja koko elämän kirjo itkusta iloon oli läsnä. Esimerkiksi ”Sinuhun turvaan Jumala” yhteislauluna kosketti niin, etten voinut kuin itkeä. Siinä oli minulle sopivaa ylistystä, johon sydäntäni myöten yhdyin. ”Kun varjelit ja suojelit jo synnyinhetkelläni…” Kaksoisveljenihän kuoli ennen syntymäänsä ja minä sain jäädä eloon. Tuokin ihme ja armo palautui mieleeni veisuun yhteydessä. ”Hyvyytesi, totuutesi, nyt sydämeeni paina, niin että myös väkevät työs voin julki tuoda aina.” Jälleen tunsin vahvan kutsun viedä evankeliumia eteenpäin! Kiitos Jumalalle. Kaiken kaikkiaan tuntui, että olen tullut kotiin, omieni joukkoon! SRO:n tilaisuudessahan 14-vuotiaana vastasin Jumalan kutsuun ja nuorena kävin paljon Kauniaisissa oppia saamassa.

Pyhän Hengen kosketus tuntui erityisen lohduttavalta siitäkin syystä, että olin viikon kuluessa pariinkin otteeseen toisenlaisissa tilaisuuksissa kokenut suurta epätietoisuutta ja ahdistusta. Olin päätynyt miettimään, olenko paatunut, kun muut näyttivät olevan kovin hengen tilassa, ja itse olin aivan kylmä, jopa kyyninen. Tähän asiaan törmään aina vain uudelleen, ja yleensä ahdistusta aiheuttaa tietyn tyyppinen ylistysmusiikki. En koe omakseni käskeä Pyhää Henkeä tai Jumalaa, ja tämän tyyppistä sanoitusta kuulen aika usein näissä muutamaan lauseeseen perustuvissa ”hokemissa”. En löydä Jumalan palvonta –sanaa Raamatusta. Palvonnasta puhutaan aina vain epäjumalien yhteydessä, joten aina uudelleen ihmettelen, mihin perustuu ”sinua me palvomme”. Jumala antakoon ymmärrystä tähänkin asiaan, että saisin vapain mielin Häntä ylistää omaksi kokemallani tavalla, mutta että en väärin perustein arvostelisi muiden tapaa.

Ulkona on karmea keli. Pimeää ja märkää. Tähän teemaan sopii kohta Raamatusta: ”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” Room 13:12 Mitä pimeämpää on, sitä selvemmin valo erottuu. Kysehän ei ole siitä, että itse itsestämme puristaisimme valoa tai yrittäisimme loistaa. ”Jumala saa aikaan teissä sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa…” Fil. 2: 13-16

Ai niin. Tutustuminen PK-iltaan lässähti kuin pannukakku. Koko perjantain valmistuin hengessäni iltaa varten, ja hyvissä ajoin iloisesti istahdin 20-vuotta vanhaan Corsaani lähteäkseni liikkeelle. Navigaattorini kieltäytyi yhteistyöstä! En osaa täällä Helsingissä mihinkään ilman tuota opastajaa ja loppujen lopuksi jouduin jäämään kotiin itkemään lohduttomasti. Iltatilaisuuteen sitten sain kyydin, mutta sitä en kokenut omaksi paikakseni missään mielessä. Suuri oli pettymykseni ja ihmetykseni. Kun sitten eilen niin vahvasti koin opistolla Pyhän Hengen läsnäolon ja oloni kotoisaksi, jään miettimään, onko yhteistyötahoni sittenkin tämä tuttu ja turvallinen Suomen Raamattuopisto.

21.10.2008 Pienten ja suurten ihmeiden keskeltä kirjoitan. Flunssa on yrittänyt kaataa moneen otteeseen, viimeksi maanantaina olin varma, että nyt tauti iskee kunnolla, kun nenä jo vuoti ja kurkku oli karhea. Vaan jälleen Isä esti pahemman taudin tulemasta. Tänään koin myös yli ymmärrykseni menevää vapautumista opiskelujen parissa. Jollekin toiselle nämä eivät olisi ihmeitä, mutta minulle, joka olen ollut suorittamisen kipsissä pitkin syksyä, tämä vähitellen tapahtuva vapautuminen esim. virheiden pelkäämisestä tuntuu ihanalta.

Sovin tänään, että menen tutustumaan One Missionin Perjantai Kristukselle –toimintaan ensi perjantaina. Alustavia suunnitelmia on Leena Metsämäen kanssa ollut siitä, että laulaisin ja puhuisin perjantaisin klo 21 alkavissa tilaisuuksissa. Niihin kutsutaan pitkin perjantai-iltaa ihmisiä Helsingin kaduilta. Sydän ilosta pamppailee, vaikka toimenkuvani ei itselleni ole vielä tiedossa. Mitähän Jumalan onkaan minulle tehtäväksi suunnitellut?

Tänään sain myös voimaperäistä opetusta, kun Jukka Niemelä luennoi kristinopin perusteista. Kuin suoraa jatkumoa oli opetuksensa 7.10. kuvaamalleni kokemukselle lihani taistelusta Jumalan tahtoa vastaan. Vaikka taistelutilanteessa tuntuu järkyttävältä tajuta sydämensä, tahtonsa ja mielensä vihamielisyys Jumalaa vastaan, on se toisaalta äärimmäisen vapauttavaa. Saan jäädä elävän Jumalan käsiin ja luottaa, että Hän pitää huolen omastaan. Hän on minun pyhitykseni ja Pyhä Henkensä on ainoa toivoni tässä taistelussa.

14.10.2008 Terveiset syyslomaviikolta, joka käytännössä on etätyöskentelyä. Torstaina toivon mukaan pääsen liikkeelle Savonlinnan - Rautjärven suuntaan, jossa odottaa keikkaputken viimeinen haaste. Corsa on ruostepaikkausremontissa, eikä vielä ole varmaa, milloin saan auton takaisin. Luoja suokoon, että kaikki menee hyvin, eikä pahempaa vauriota löydy pinnan alta.

Radiolähetyksen tiimoilta ei ole enemmälti kommentteja tai yhteydenottoja tullut. Pian alan tehdä etäviikon kotitehtävänä kirjallista analyysiä osuudestani Sana Soi -illassa. Toiveissa on, että vihdoin viikkorytmi vakiintuisi ja pystyisin rauhoittumaan opiskelunkin haasteisiin.

7.10.2008 Voi hyvä tavaton, miten Jumala pystyy nostamaan haavanlehtenä tutisevan todistajakseen! Ei voi kuin ihmetellä ja kiittää Häntä suuruudestaan. Äskeinen Sana Soi –illan radiointi toi lisäpaineita. Kyseessä oli ensimmäinen tilaisuus SRO:n kanssa ja minut oli kutsuttu tehtävään ilman etukäteistietoa tasostani, joten suorituspaineetkin olivat melkoiset. En halunnut pettää luottamusta. Normaalissa tilaisuudessa kipuilu on yleensä ”vain” siitä, että voisin olla Jumalan käytössä. Nyt oli siis myös paljon muuta. Kiitos Jumalalle, ettei homma jäänyt oman suoriutumiseni varaan, vaan taas sain nähdä, että Hän ei jätä minua yksin noihin tilanteisiin. Miksi jättäisi, kun kerran on kutsunut? Kuten itse saarnasin: ”Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin Luoja? Ei Hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on Hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.” Jes 40:28

Hämeen Rykmentin tulojumalanpalvelus meni entisen kaavan mukaan ja vältyin pahoilta mokilta. Jälleen sain rukoilla muutaman kymmenen varusmiehen puolesta jumalanpalveluksen aikana ja kuunnella vedet silmissä, kun he lukivat yhteen ääneen Isä meidän –rukousta… ”anna meille meidän syntimme anteeksi”. Kyllä nuo aina niin koskettavia tilanteita ovat, että hiljaiseksi vetää. Rukoillaan Pyhän Hengen kosketusta jokaiselle heistä.

Kovat taistelut edelsivät tätä iltaa. Hyvin rankasti olen joutunut toteamaan, että ”Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.” Room 8:7 Vastaukseksi tuskaani sain tänään Raamatusta, että ”hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla” Room 8:11. Jään odottamaan, miten tämä vastaus ilmenee siinä asiassa, joka tuskan nosti pintaan. Jään rukouksesi kannettavaksi.

3.10.2008 Onpa ollut ikävä Sinua tukijani ja esirukoilijani! Sivujeni päivitys on ollut jumissa kuukauden päivät, koska firma, jonka palvelimelta olen levytilan ostanut, ei enää tue ohjelmaa, jolla sivuni on toteutettu. Nyt löysin kiertotien, jonka löytämistä ovat hidastaneet koulunkäynnin tuomat kiireet ja voimavarojen vähyys. Ihmeellisiä, ihania ja itkettäviä tapahtumia on sisältynyt viikkoihini. Jumala on kääntänyt inhimillisesti katsoen mahdottomat tilanteet voitoksi. Vekaranjärvellä sain laulaa Hänen voimassaan, vaikka vielä hetkeä ennen tilaisuutta epäilin, toimiiko fysiikkani ollenkaan. Samanlaisissa tuntemuksissa raahauduin Keravan naisteniltaan, ja ensimmäisen laulun aikana kaikki paha olo ja väsymys väistyivät. Sain palautetta Jumalan koskettaneen laulujeni välityksellä. Tuollaisen palautteen varaan ei saa rakentaa, mutta kyllä kiitos ja kannustus hyvää tekivät rikki raastetulle mielelleni.

Uusia haasteita on tulossa. Musiikkilinja tarjoaa enemmän, kuin pystyn vastaanottamaan ja valinnoissa tarvitsen Pyhän Hengen johdatusta. Tulevana sunnuntaina on Hämeen Rykmentin tulojumalanpalvelus ja tiistaina Sana Soi -ilta tulee RadioDeistä suorana klo 19 alkaen. Rukoustukesi on siis tarpeen. Kiitos kun olet olemassa, ja kiitos Kaikkivaltiaalle kaikesta. Muistutukseksi itselleni ja jokaiselle ahdingossa olevalle: ”Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. 1 Sam. 2:6-7

29.8.2008 Uunituore helsinkiläinen täällä kirjoittaa. Viime viikot ovat menneet totaalisesti pakkaamisen, purkamisen ja moninaisten asioiden selvittämisen merkeissä. Nyt on jo työpöytää sen verran näkyvissä, että mahdun kirjoittamaan. Ensi viikon keskiviikkona alkaa sitten opiskelu Suomen Raamattuopiston musiikkilinjalla. Perhosia tietty on vatsassa, mutta kokonaisuudessaan asiat ovat menneet selvästi paremmin, kuin ne omin voimin ja omalla ymmärryksellä olisivat menneet. Jeesus on ollut kanssani opastamassa ja nostelemassa laatikoita.

Runsaslukuinen on ollut se ihmisten joukko, jotka ovat myös oman panoksensa antaneet: Sari, Jape, Annamaria, Jukka, Soili, Jussi, Erkki, Kari, Toni, Paavo, Markku... Kantoapuna Helsingin päässä oli miehiä Kallvikin kartanosta, heidän nimiään en muista. Myös uuden taloyhtiön huoltomiehet ansaitsevat kiitoksen, kun mm. kasasivat uuden sänkyni. Apua on siis tullut myös yllättäviltä tahoilta. 

Toki kotiutuminen vie aikaa. Lähikaupan ja hammaslääkärin olen löytänyt, sekä hankkinut matkakortin lähiliikenteeseen. Tänään yritän ehtiä ja jaksaa Hengellisen elämän syventymispäiville. Ympyrä sulkeutuu, kun nuorena käytiin Leppävirralta asti joka vuosi noilla Suomen Raamattuopiston päivillä. 

10.8.2008 Torin tilanne meni eilen vapauden ja levollisuuden Hengessä. Aamulla kun katsoin ikkunasta, satoi vettä. Samalla päätin, että pakkaan joka tapauksessa äänentoiston autoon ja vasta jos torilla sataa, niin jätän systeemin laittamatta tai siirretään tilannetta. Sade taukosi ajoissa! Pikkuisen yritti tihuuttaa, mutta ei saanut kunnon sadetta aikaiseksi. Laulukin sujui ihmeen voimin, yskiä ei tarvinnut lainkaan, vaikka keli oli kolea. Kohmeiset sormetkin sulivat pikkuhiljaa tilanteen jatkuessa. Lauluni aikana helluntaiseurakunnan miehet jakoivat aineistoa ja jututtivat ihmisiä. Muutamia ihmisiä jäi kuuntelemaan lauluakin. Luottamus lisääntyi ja tuli tunne, että eipä ollut viimeinen kerta, kun torilla laulan. Kiitos ihmeelliselle elävälle Jumalalle!

Eräs ystävättäreni tuli Pieksämäeltä asti kuulolle ja ainakin hän ja toinen ystävättäreni pitivät lauluvalinnoistani: Muukalaisuuden majassa, Särkyneiden majatalo, Kahden maan kansalainen. Helluntaiseurakunnan Mikko Haakana piti hyvän ja napakan puheenvuoron, oma osuuteni meni tällä kertaa enemmän laulaessa kuin puhuessa. Laulujen väliin olin kylläkin  valinnut raamatunkohtia. Herra kylvön siunatkoon! Kutsu kuului 2 Kor 5:20:n mukaisesti suostua sovintoon Jumalan kanssa.

Tänään sain noudettua muuttolaatikot Helsingistä kivuttomasti ja pienillä kuluilla, kun eräs ystävä oli "sattumalta" tulossa Helsingistä kotiinsa pakettiautollaan. Näitä hyviä ajoituksia ja muita ihmeitä näyttää nyt riittävän. Iltapäivällä tuli yksi vastaus pesukoneen myynti-ilmoitukseeni. Uskovan 70-vuotiaan  naisen kanssa virisi keskustelu kauppojen lomassa Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta. On kuulemma Jumala johdattanut pitkin elämää. Olipa helppo uskoa puheensa, kun omassakin elämässä on viime aikoina johdatus ollut käsin kosketeltavan konkreettista. Mitähän on tulossa, kun minut tällaisella vauhdilla siirretään Helsinkiin? Onneksi en tiedä kovin kauas. "Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie. Vaan päivän matkan kerrallaan, se kotiin täältä vie." Tällä hetkellä ei tunnu korpimaalta, vaan onhan tuota tähän mennessä ollut aivan riittämiin. Äitini äiti oli aikanaan todennut karjalan murteellaan: "Kovan kun kokkoo, nii pehmyt tulloo perästä." Näin tässä tällä hetkellä tuntuu käyneen.

8.8.2008 Jumala on rysäyttänyt kerralla sellaisen määrän valtansa, voimansa ja hyvyytensä osoitusta, että olen aivan pää pyörällä. Asunto järjestyi Helsingin Munkkivuoresta yllättävällä tavalla. Soitin eräälle evankelistakoulusta tutuksi tulleelle naiselle tiistaina 5.8. Hänelle oli soittoani edeltävänä päivänä soittanut tuttavansa, että tarvitsisivat luotettavan, mielellään kristityn vuokralaisen täysin remontoimaansa yksiöön. Nyt on kädessäni eilen eli torstaina allekirjoittamani vuokrasopimus. Asunto on ihanalla paikalla, kaunis ja käsittääkseni hiljainen. Vuokranantaja osoitti käsittämätöntä inhimillisyyttä vuokran ja vuokratakuun suuruudessa. Kaikkea ihmettä en edes pysty tähän ilmaisemaan. Muuttolaatikot järjestyivät ilmaiseksi ja kantoapua on luvattu järjestää. Muutan jo 23.8. joten vipinää riittää.

Kun vain vielä saisin nukuttua! Kierrokset ovat kovat, kun jaan tavaroitani Karismakodille lahjoitettaviin ja itselle säästettäviin. Myös uuden, mutta pienen asunnon sisustaminen lisää kierroksia, enimmäkseen mukavalla tavalla. Rukoilethan voimaa, malttia ja ymmärrystä kaikkeen tähän, etten aivan uupuisi.

Huomenna on nimittäin se torikeikka, ja näin väsyneenä tarvitsen erikoislatauksen Pyhän Hengen voimaa. Vettä muuten tulee nyt kaatamalla. Ajattelin aamulla, että Luoja puhdistaa ilmaa, että saisin huomenna laulaa. Sää on edelleen jännitystekijä, mutta Hänhän "säät ja ilmat säätää". Jos Hän ei keliä anna, niin lauluhetki peruuntuu. Tapahtukoon Kaikkivaltiaan ihmeellinen tahto ja johdatus tässäkin asiassa.

29.7.2008 Torille näyttää valikoituvan enemmän matalan profiilin lauluja kuin suoraa "Jeesus-tykitystä". Jatkan kuulolla oloa. Rukoilethan ymmärrystä lauluvalintoihin. Myös raamatunkohtia olen valitsemassa. Miten valtavaa, ettei tarvitse omia viisauksiaan mennä esittelemään, vaan kaikki tarvittava on sanottu Jumalan Sanassa. Jumalan ihmettä tarvitsen siihenkin, että sitten h-hetkellä pystyn yhtään laulamaan. Keskustassa on niin paljon pölyä ja pakokaasua, että yleensä yskin aina siellä käytyäni. Saan uskoa, että Jumala on tämänkin tilanteen ennalta valmistanut, siihen kuuluu myös suotuisa sää. 

Jään armon turviin kaikessa. Sekavat ovat mietteet tulevan opiskelun suhteen. Asuntoa ei (tietenkään näin lyhyessä ajassa) ole vielä Kauniaisista löytynyt. Tässä asiassa en onneksi voi mennä harhaan, sillä en pääse muuttamaan, ellei "Jumala huonetta rakenna" (ps 127:1). Minullahan on asuntohakemus myös Tampereelle vetämässä. Sinnekin muuttamiseen olisi painavat syynsä, joita tähän en tarkemmin erittele. Ei auta kuin odottaa Jumalan vastausta aloillaan. 

26.7.2008 Terveiset lomamatkalta kotisuomesta. Ystävättäreni antoi minun majoittua yksiössään Savonlinnassa toisen ystävättäreni kanssa muutaman vuorokauden. Loma teki tehtävänsä, mukava oli palata kotiin, vaikka arki oli odottamassa. Enää muutama vuorokausi aikaa saada tieto vuokra-asunnosta Kauniaisista, tai sitten on odotettava ainakin seuraava kuukausi. Ihmissuhderintamalla jatkuu epätietoisuus ja odottavan aika on pitkä tässäkin asiassa. Muuten elämä maistuu ihan mukavalta. 

Pitää jaksaa alkaa jo harjoitella ja miettiä lauluja toritapahtumaa varten. Siinäpä sitä onkin haastetta! Sain luvan käyttää 45 minuuttia aikaa äänentoistoa käyttäen Lahden torilla kahden viikon päästä lauantaina. Huhhuh! Paljon esirukousta tarvitsee tämäkin hanke.

18.7.2008 Sain tänään tiedon, että olen tervetullut Kauniaisiin Suomen Raamattuopiston musiikkilinjalle opiskelemaan. Eilen kävi ilmi, että minulla saattaisi olla mahdollisuus saada opiskeluun kuntoutusrahaa. Maankuulu neurologi lupautui avustamaan. Tutustuin tähän lääkäriin vuosia sitten Ben Furmanin ohjelman kuvauksissa. Pitkät ja mielenkiintoiset ovat Jumalan polut ja johdatus näkyy usein vasta vuosien päästä.

Nyt onkin melkoinen urakka edessä. Mielelläni muuttaisin Kauniaisiin, jos vain asunto järjestyisi. Asuntolaelämästä ei kovin ruusuinen kuva jäänyt Kauhajoen ajoilta, joten nyt en edes kuvittele, että jaksaisin yhteisöllistä elämää ympäri vuorokauden. Myös lyhytkin välimatka käy pidemmän päälle voimille ja kukkarolle. Vajaa pari viikkoa on aikaa irtisanoa tämä asunto, jotta voisin muuttaa elokuun lopussa. Kuinkahan aikataulujen Mestari tämän hoitaa? Laitan maanantaina kaupungin vuokra-asuntohakemuksen postiin, mutta Jumalan ihme siihen todella tarvitaan, että asia riittävän nopeasti hoituisi. Pari muutakin paikkaa on, josta maanantaina aion vuokra-asuntoa kysyä. Rukoilethan tämänkin asian puolesta.

15.7.2008 Olipa vaikuttava alokkaiden tulojumalanpalvelus sunnuntaina. Noin 200 miestä alokasta tuli paikalle, joitain kymmeniä jäi tulematta kirkkoon kuulumattomuuteen vedoten. Sain laulaa vapaassa Hengessä. Paikalle tulleet nuoret aikuiset yllättivät ja koskettivat aktiivisuudellaan. Laulun reippaus heti alkuvirressä Totuuden Henki: "Kristuksen luokse, rakkauden tuojan, johdata meidät..." sai vedet silmiini. Herra kuulithan tuon joukon laulumuotoisen pyynnön! Kun kovaääninen "aamen" kajahti 200 miehen ja muutaman naisen suusta niin uskontunnustuksen kuin Herran siunauksenkin jälkeen (eli kohdissa, joihin se ei liturgian mukaan kuulu) koin niin suurta iloa, etten voinut pidättää itkuani. Herra armahda ja kutsu omaksesi näitä ja kaikkia eri varuskunnissa tulojumalanpalveluksiin sunnuntaina kokoontuneita varusmiehiä! "Ah, vuodata Herra jo Henkesi ja herätä nuoriso Suomen. Se johdata armossa tiellesi, suo maahamme kaivattu huomen." Kiitos, että tämä on Sinun hyvä tahtosi.

9.7.2008 Saapa nähdä, mistä päin nyt tuulee. Aika hiljaiseloa ja enemmän uskossa kuin kokemisessa elämistä on jälleen kerran elämäni ollut. Harvoin sellaisia oikein aisteilla havaittavaa Pyhän Hengen kosketusta ja puhetta saan kuulla. Eilen päädyin jälleen Suomen Raamattuopiston sivuille ja musiikkilinjan tietoihin. Viime syksynhän opiskelin samantyyppisellä linjalla Kauhajoella asti, mutta se projekti jäi tammikuussa kesken useista syistä. Nyt heräsi toivo saada jatkaa musiikin opiskelua selkeästi kristillisessä opistossa. Opintokokonaisuuteen kuuluu mm. mitä Raamattu opettaa musiikista. Itku pääsi eilen, kun tutustuin oppiaineisiin. Yhtäaikaa heräsi into päästä oppimaan lisää ja samalla taloudelliset realiteetit nostivat päätään. Kyllähän Jumala resurssit hankkeisiinsa järjestää, mutta yleensä askel kerrallaan. Johdatuksen ja kärsivällisyyden koulu siis jatkuu. Ei auta kuin jäädä kuulolle. 

Avasin juuri Raamatun peukalosysteemillä: "Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää." 2 Kor 9:8 Eipä tuohon ole paljon lisättävää. Kiitos Herran, joka pitää lupauksensa nyt ja aina!

26.6.2008 Pikkuhiljaa toivun juhannusviikonlopusta. Oli opettavaista ja raskasta. Yhteyksiäkin syntyi. Toivon mukaan sain välittää Jumalan todellista lohtua ja voimaa kuulijoille. Maanantaina ehdin luulla selvinneeni vähällä jälkioireilulla, evankelistan arki kun alkoi pyykin pesulla ja perunoiden kuorinnalla. Eilen tyhjyys, ahdistus ja itsesääli sitten iskivät täysin voimin. Tänään on jo helpompaa ja olen saanut vahvistusta kohtalotovereilta. Lauantaiksi rukoilen kaunista ilmaa, silloin on Lahden torilla tarjolla Elämän Sanaa. Toteutuksesta vastaa helluntaiseurakunta, mutta minuakin pyydettiin mukaan. 

12.6.2008 Keikan jälkeen: Jumalalle kiitos, ylistys ja kunnia varuskunnan tilaisuudesta! Vaikka taustahälinä oli kova, pystyin laulamaan ja puhumaan, koin Pyhän Hengen vapautta ja voimaa. Kiitos jokaisesta esirukouksesta. Paikalla oli tähänastisista gospelkeitaista ennätysyleisö. Kuulijoina oli myös uskovia aliupseerioppilaita, heiltä sain korvaamattoman kannustavaa palautetta. Kuulemma viesti kyllä välittyy hälystä huolimatta. Jos vain pystyn laulamaan, niin kannattaa laulaa hälinänkin keskellä. Todistuspuheenvuoroni oli palautteen mukaan tärkeä ja puhutteleva osa kokonaisuutta. Oikein elähdyttävä keskustelu oli näiden nuorten Herran sotureiden kanssa. Herra heitä siunatkoon, rohkaiskoon ja johdattakoon. Toivottavasti vievät viestiä omiin varuskuntiinsa, ja vielä koittaa se päivä, että saan ympäri Suomen varuskuntien laulaa Tiestä, Totuudesta ja Elämästä. Suokoon Jumala myös uskon syntymisen ja kasvun kaikille tänään kuulolla olleille.

Muistathan edelleen rukouksin myös varuskunnissa töissä olevia tai palvelustaan suorittavia uskovia! He ovat ahtaalla ja uskon tunnustaminen ei ole helppoa, kun vastustusta on niin paljon. Jumala rakkaasti rohkaiskoon ja voidelkoon  sotilaspastoreita. Rukoillaan Pyhän Hengen uudistavaa tulta kaikkiin varuskuntiin ja uskon syntymistä Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana.  

Ennen keikkaa: "Et ole huono tai voimaton. Sinä olet kuollut. Yhtä kuollut kuin Aaronin puukeppi. Mutta kun Jumala puhaltaa sinuun elämäänsä, alkaa näkyä elämän merkkejä. Sinä alat tuoksua elämälle ja tuottaa kypsää hedelmää. Kaikki on Jumalasta. Kaikki, millä on jotain iankaikkisuusarvoa. Ei kukaan voi tuottaa hedelmää ilman Jumalan antamaa elämää. 'Ilman minua te ette voi mitään tehdä.' Joh 15:5 Lopeta siksi itseesi tuijottaminen. Ei Jumala ole mitään sinulta odottanutkaan. Elämä annetaan ulkopuolelta niin kuin Jumala tahtoo." Tapani Suonto kirjoittaa näin kirjassaan valmistu Jumalan käyttöön sivulla 202. Tähän luottaen suuntaan kohti Hennalan varuskuntaa tänä iltana. 

3.6.2008 Ihmeellinen Jumala! Kävin eilen pitkän keskustelun Anjan, poikansa menettäneen äidin kanssa. En voinut kuin itkeä ja ihmetellä, kun sain kuulla, miten Jumala on ihmeellisesti vahvistanut ja pitänyt huolta. Anja on saanut lohdun suoraan Jumalalta mieleen palautuneiden raamatunlauseiden kautta. Pyhä Henki on jopa avannut kiitosrukouksen surun ja ikävän keskellä. En voi kuin lauluntekijän sanoin todeta: "Niin pienenä käsiisi jään, sun ihmeitäs ylistämään..." 

Jumala siis pitää huolen Anjasta, voimme rohkein mielin jatkaa rukousta hänen ja läheistensä puolesta. Hartioiltani putosi taakka puhelun myötä ja sain virkistystä ja voimaa valmistautua tuleviin tehtäviin, vaikka ennen puhelua luulin olevani antajan roolissa. Sunnuntaina on tulojumalanpalvelus Urheilukoulun alokkaille Launeen kirkossa ja heti seuraavana torstaina saan pitää gospelkeitaan sotilaskodissa. Näihin tilanteisiin tarvitaan extra-annos Pyhän Hengen voitelua minulle ja Hänen läsnäoloaan kuulijoissa, jotta armon evankeliumi koskettaisi ja synnyttäisi uskoa. Sotilaskodin tilanne on yleensä ollut levoton ja olen laulanut vain vapaan oleskelun taustalla. Jumala suokoon sen ihmeen, että Hänen äänensä kuuluu ja että sitä kuunnellaan. 

Lähipäivät valitsen lauluja, raamatunkohtia ja laulujen välijuontoja varusmiehille. Samalla myös Tervonsalmen juhannus pyörii jo mielessä. Erään puheosuuden teema sinne on alkanut hahmottua. Rukoilethan kaikkiin näihin valmisteluihin ja lähipäivien tilanteisiin vahvaa Pyhän Hengen opastusta ja vaikutusta. "Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun." 1 Kor 3:7 

2.6.2008 Soitin pitkästä aikaa Pekka Maaraselle ja hänen kanssaan keskustellessa kirkastui taas pari perusasiaa. Eihän Raamattu sano, että Jumalan rakkaus ilmestyy siinä, että kaikki maan päällä muuttuu hyväksi, vaan "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." Room 5:8. "Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa!" 1 Joh 4:9. Ei minun siis tule mitata Jumalan rakkautta sen mukaan, mitä läheisilleni ja uskonystävilleni tapahtuu. Eivät tragediat ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt tai että Hän ei rakastaisi tai että Hän rankaisisi jostakin. Jumalan rakkauden tavoite ei ole mahdollisimman paljon maallista hyvää, vaan iankaikkinen elämä jokaiselle ihmiselle.

Ei siis ole kahta totuutta, kuten ahdistuksessani pohdiskelin. On vain yksi totuus, ja Hän on Jeesus Kristus. Joka lisää Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön mitään omaa tekoaan, hurskauttaan, parannuksen tekoaan tai vastaavaa, menettää koko Kristuksen armon. "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin." Jaak 2:10

28.5.2008 Ääneen olen itkenyt itsemurhan tehneen pojan äidin tilannetta ja oman elämäni epämääräisyyttä. Osittain taitaa olla kyseessä oireyhtymä nimeltä evankelistan maanantai, mutta jotain hyvää on nähtävästi tulossa, kun näin syvältä kouristaa. Kun sain Orolla ja kotimatkalla kokea yhteyttä ja siunaamista, niin omassa arjessa yksinäisyys tuntuu sitäkin voimaperäisemmin.

Kuulolle pitää jäädä, jotta erottaisin, mikä on Paimeneni ääni. Odotan rauhaa, sillä uskon - kuten Tapani Suonto kertoi omasta kokemuksestaan - että Jumala puhuu rauhansa kautta. Eliakin koki, miten Jumalan hiljaisen ja lohduttavan äänen edellä kulki myrsky, maanjäristys ja tulenlieskat. (1 Kun 19:11-12)  

25.5.2008 Huhhuh. Juuri kotiuduin Oronmyllyltä. Yllättäen pääsin 25 veljen kyydissä Lahteen. Ikimuistoinen porukka Jumalan pelastamia ja Hänen omakseen matkalla olevia miehiä Karismakodilta ja Veljespiiri ry:stä. Samassa kyydissä tuli myös ystäväni Maarit. Kunpa omakin uskoni (siis se Jumalan antama) voisi olla yhtä välitöntä, aitoa, puhuttelevaa ja kutsuvaa kuin näiden veljien! Herra heitä jokaista siunatkoon. Omasta osuudestani sain hyvää palautetta, Jumala antoi Pyhän Henkensä siis toimia. Kiitos ja kunnia olkoon Hänelle ja vain Hänelle!

Järkyttävän suruviestin sain, kun kesken eilisen päivän sain tiedon erittäin rakkaan sielunhoitajaystäväni Anjan pojan itsemurhasta. Paljon olimme tämän pojan puolesta rukoilleet. Rukoillaan voimaa ja lohdutusta Jumalalta, ainoalta todelliselta lohduttajalta kaikille asianosaisille. Jälleen heräsi kysymys, eikö Jumala tunne kohtuutta, kun samat ihmiset joutuvat uudelleen ja uudelleen mitä kamalampien tragedioiden kohteeksi. Ikään kuin olisi kaksi totuutta. Toiset julistavat ihmeitä ja ihanuutta tyyliin "velatkin muuttuivat saataviksi". Omassa lähipiirissäni kuulen jatkuvasti uutisia vilpittömien uskovaisten järkyttävistä kohtaloista ja ahdistuksista. Kuitenkin on vain yksi totuus ja Hän on Jeesus Kristus. 

Löysin vaikuttavan psalminkohdan siitä, että kärsimyskin tulee Jumalalta. "Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin. Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen." Ps 71: 20-21 Meidän ei pidä mennä kärsivälle läheisellemme kauhistelemaan pahan valtaa, vaan vakuuttaa sitä, että Jumala on kaiken voiman ja vallan yläpuolella ja ylin Herra. "Miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassa maailmassa." Ef. 1:19-21 

17.5.2008 Tervehdys Sinulle, lukijani ja toivon mukaan (esirukous)tukijani. Olin viime viikon Tampereen Diabeteskeskuksessa hoidon päivittämiskurssilla. Noin pari vuotta sitten olin vastaavanlaisessa. Tajusin tämän viikon aikana selvästi, miten merkittävällä tavalla Jumala on vienyt minua eteenpäin. Monta asiaa ruokavalion, liikunnan, henkisen ja hengellisen jaksamisen suhteen on muuttunut parempaan. Viikko lisäsi toivoa yhä valoisammasta ja  jaksavammasta tulevaisuudesta. Uskon hyvän kehityksen jatkuvan, motivaatio tietenkin lisääntyi toivon heräämisen myötä. Kiitos Herralle!

Kitara oli Tampereella mukana, koska tuleva Oronmyllyn viikonloppu vaatii jokapäiväistä verryttelyä. Yllättäen useampi kurssilainen sai osansa musiikistani. Kuulemma lauluni kuului saunaan asti, kun takkahuoneessa harjoittelin. *hymy* Kukaan ei kuitenkaan tullut moittimaan tai kieltämään. Muutama kurssilainen ihan kuuntelemalla kuunteli lauluani muutaman laulun verran. Herra niin vahingossa saunojille että tietoisesti aktiivikuulijoille tehdyn kylvön siunatkoon! 

Sana Soi -iltaan osallistumiseni siirtyi kuukaudella eli lokakuuksi. Kovasti kannustaa ja mieltä ilahduttaa jo nyt tuokin tuleva tilanne. Oron viikonloppu on jo herättänyt perhoset vatsassa, mutta myös ilon saada palvella. Tänään eräs ystävä muistutti, että unohda itsesi, nöyrää kuunnellaan. Pyhä Henki suokoon tämän tapahtuvan ja varustakoon tehtävän mukaan!

5.5.2008 No nyt alkaa jo huimata! Yllättäen ovia aukeilee siellä ja täällä. Päivällä oli hyvä keskustelu Kainuun Prikaatin sotilaspastorin kanssa. Hänen työsarkanaan on noin 2500 varusmiestä ja noin 600 henkilökuntaan kuuluvaa. Ymmärräthän nyt, miksi jatkuva rukous sotilaspastoreiden ja varuskunnissa olevien ihmisten puolesta on tarpeen. Liitythän rintamaan!

Sain yhteydenoton ja varmistuksen, että jos Luoja suo ja elän, olen mukana Sana Soi -illassa Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa syyskuussa. Ilta tulee suorana Radio Deissä. Pauli Tuohioja visioi jo jatkomahdollisuuksia. Jotenkin puhelun aikana tuli sellainen lämmin olo ja Hyvän Hengen läsnäolo, että tästä taitaa seurata jotakin hyvää. Tulin nuorena uskoon SRO:n työn kautta, joten paluu juurille koskettaa siinäkin mielessä syvältä.

Pitkin päivää olen järjestellyt ja valinnut lauluja sekä miettinyt reilun parin viikon päästä olevaa Oronmyllyn viikonloppua. Lyhyt puhelu Reijo Ahteelan kanssa antoi levollisen tunteen siitä, että olen tervetullut aitona ja vajavaisena itsenäni. 

3.5.2008 Takana Evankelistojen yhteyspäivät Kangasalan Ilkon leirikeskuksessa. Nähtäväksi jää, mitä hyvää tuosta reilusta vuorokaudesta seuraa. Pyhä Henki oli elävästi rohkaisemassa ja monella tapaa sain vahvistusta. Toisaalta elämäntilanteeni sekavuuskin korostui ja jouduin itkeskelemään useaan otteeseen. Sain myös laulaa pari laulua ja se tuntui hyvältä, vaikka jännitin enemmän kuin kiirastorstaina 500 varusmiehen edessä. Lukija voi päätellä kumpaan Jumala minua enemmän varustaa ja valmistaa, laulamaan evankelistoille vai varusmiehille. *hymy*

Paljon ajattelemisen aihetta sain "sattumalta" syntyneestä rukoushetkestä, jossa eräs nainen, jonka nimeä en valitettavasti muista ja jonka yhteystietoja en saanut, rukoili puolestani. Pitkästä aikaa toisen kanssa rukoillessa koin rakastavan, lohduttavan, kaikkitietävän ja voimallisen Jumalan kosketuksen. Jään odottamaan, kuinka Hän täyttää lupauksensa.

Jälleen kasvoi innostus rukoukseen ja Raamatun lukemiseen. Kuten Kalevi Lehtinen opetti, Jumalan Sana on se miekka, jota Pyhä Henki heiluttaa. Jos en paneudu Raamattuun, on Jumalan vaikea minua käyttää. Vakava ja tärkeä muistutus tämäkin. Herra johdattakoon ja antakoon ryhdin toteuttaa säännöllisyyttä tässäkin asiassa.

29.4.2008 Nastolan Sanan ja rukouksen ilta oli hyvä kokemus. Sain laulaa vapaasti, vaikka sekä ennen että jälkeen keikan ääni oli vieläkin flunssan jäljiltä tukkoinen. Koin Pyhän Hengen vapautta ja hyvää pienuutta, toivottavasti Jumala oli näin ollen suuri. Jopa lisää lauluja pyydettiin ja se tietenkin tuntui hyvältä. Toivon, että se tarkoitti sitä, että Jumala itse oli koskettanut kuulijoita tavalla ja toisella laulujen kautta.

14.4.2008 Antoisa koulutusviikonloppu takana. Jumala avasi rukouslukkoni! Minulla on ollut jo vuosikaudet vaikeus rukoilla ääneen. Olen suoraan kieltäytynyt, jos minua on pyydetty ääneen rukoilemaan. Rukous on muutenkin puhutellut minua pitkän aikaa. Luonnollinen ja todellinen rukous on ollut pitkään haussa ja toiveena, mutta se on tuntunut vaikealta, välillä mahdottomalta. Eräässä hetkessä kesken päivän sain yllättäen rukoilla ääneen Pyhän Hengen antamin sanoin. Uskallan kirjoittaa näin, koska ennen rukoushetken alkua sanoin, että voin kyllä tulla mukaan rukoilemaan, mutta olen hiljaa, enkä rukoile ääneen. Raamattukin sanoo: "Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä." Matt. 10:20.

Kahden muun kurssilaisen rukoiltua ääneen kuulin aloittavani oman osuuteni Raamatun sanoin. Rukous soljui kuin maailman yksinkertaisin asia! Ehkä vihdoin Kristiina oli hiljaa ja yrittämättä, ja näin Pyhä Henki sai rukoilla minussa ja kauttani. Toivottavasti saan kokea tuota lisää! "Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." Room 8:26 Tällä kertaa kyllä tuli sanojakin, mutta minusta itsestäni ne eivät lähteneet. Kiitos olkoon ihmeellisen Jumalan!

11.4.2008 Jumala teki (taas) ihmeen! Sain aloittaa evankelistakoulun viikonlopun ensimmäistä kertaa ilman kielteistä ennakkoasennetta. Toki lamaannusta jälleen tunsin, mutta heti perillä koin kiitollisuutta, jopa ylistysmieltä. Eihän ylistys tunteen asia ole, mutta en löydä itsestäni kykyä yhtyä ylistykseen, ellen jollain tasolla myös koe ylistyshalua ja -mieltä. Ihmeellinen on Jumala, että Hän antoi vapaan ja levollisen mielen tässä asiassa pitkästä aikaa. 

Psalmin 86 psalmin saimme kuulla, laitan muutamia jakeita tähän, mutta kannattaa lukea kokonaan: "Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksesi huutavat... Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala... Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä..." 

7.4.2008 Johan oli viikonloppu! Sain niin jykevän annoksen perustietoa Raamatusta, että lukuinto lisääntyi entisestään. Suurenmoisella tavalla avautui todellisuus, miten kattavasti Vanha Testamentti kertoo Jeesuksesta. Myös eri kirjojen taustat ja perusajatukset valottuivat innostavasti. Voin suositella jokaiselle vastaavaa! Viikonlopun pituisen mullistavan luentosarjan voi nähtävästi tilata myös omaan seurakuntaan (www.matkahalkiraamatun.fi).

Myös yhteistyön mahdollisuus Suomen Raamattuopiston kanssa virisi. Eräs ystävä toimitti eteenpäin Pauli Tuohiojalle yhteystietoni. Mahdollisesti saan vielä kutsun Sana Soi -iltaan Raamattuopistolla. Olisi mahtavaa palata juurilleen. Juuri SRO:n toiminnan kauttahan tulin uskoon 14-vuotiaana. Kävimme myös ahkerasti seurakuntanuorten kanssa Kauniaisissa oppia saamassa Leppävirralta asti. 

Pari poimintaa yksittäisistä oivalluksista viikonloppuna: 1) Uskomisen ja muistamisen välillä on selkeä yhteys. Jos unohdan, mitä Jumala on ja mitä Hän on tehnyt, alan epäillä enkä enää kohta uskokaan. Jos muistan, myös uskon. Samasta asiasta sain muistutuksen rukoilevan ystävän kautta Pitkäperjantaina, siitä kirjoitin aiemmin. 2) Mikä on ihmisen osuus uskoontulossa ja pelastumisessa? Sama kuin Lasaruksen osuus kuolleista heräämisessä. Ei kuollut voi nousta kuolleista omalla päätöksellä tai yrittämisellä! Jumalan ääni kuului hautaan ja Pyhä Henki teki kuolleesta elävän.

26.3.2008 Olen ilmoittautunut Suomen Raamattuopiston raamattuviikonloppuun Kauniaisissa 4.4. alkaen. Luvassa on koko Raamatun kirjojen perussisällön läpikäynti. Melkoinen urakka! Hyvältä tuntuu tämä minussa herännyt kiinnostus Raamattuun. Aikanaanhan olin aktiivinen opiskelija ja raamattutuntien kuuntelija, mutta sittemmin on vierinyt vuosia passiivisesti. Uskon kiinnostuksen heräämisen Pyhän Hengen aikaansaannokseksi. Mielenkiinnolla odotan, järjestääkö Jumala rahoitusta, kuten Hän teki vuoden alussa evankelistakoulun viikonloppujen suhteen, jolloin kaksi yksittäistä ihmistä ilmoittautui halukkaaksi kustantamaan minulle opiskelua. Herra heitä molempia siunatkoon! Toki raamattuopetusta saa ilmaiseksikin, tänään olen menossa lähikirkkoon raamattutunnille. Kokonaisen viikonlopun ajan keskittyminen Raamatun perussanomaan toivon olevan erityisen antoisaa.

Otin tänään yhteyttä Hämeen Rykmentin sotilaspastoriin. Suunnittelemme Gospelkeidasta Hennalan sotilaskotiin huhti-toukokuulle. Siitä onkin aikaa, kun olen siellä soittanut, mutta koska ovi on auki, niin mentävä on. Aloitathan rukoilun tilaisuuden puolesta! Aiemmat tilanteet ovat olleet äärimmäisen vaativia henkisesti ja hengellisesti, koska laulan varsinaisen sotilaskotitoiminnan ohessa eli ikään kuin taustamusiikkina. Valtavaa Pyhän Hengen voimaa tarvitaan, jotta sanoma pääsee hälyn läpi sydämiä koskettelemaan.

22.3.2008 Täytyy vielä jatkaa ihmeistä ja kokemuksistani Jumalan puheesta. Tänä aamuna nimittäin flunssan viemä ääneni oli melkein normaali. Ääni oli poissa pahimmin juuri niinä päivinä, jolloin olisin sitä tarvinnut. Uskon tämänkin olleen Jumalan puhuttelua ja koulutusta. Torstaiaamuna avasin Raamatun ja löysin itseni Sakariaan osasta. Ensin en ollut uskoa silmiäni: "Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen." Luuk 1:20 Jotenkin sitten tajusin, että näin juuri minulle käy. Jumala mykistää ja antaa laulaa, kuten parhaaksi näkee.

Toinen puhutteleva tapahtuma oli eilen, kun tuskailin illan tilaisuuteen lähtöä ja ääneni surkeutta. Juuri ennen lähtöä meinasin vielä hengittää höyryä ja laitoin vesikattilan levylle kuumenemaan. En muista, mitä sitten erehdyin tekemään ja vasta päällystakki päällä ulko-ovella mennessäni kuulin keittiöstä veden kohinaa. Arvaatko raamatunkohdan, joka välittömästi kiitoksen ja ylistyksen lomaan tuli mieleeni? "Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti." Ps 121:8 Olisiko minulla enää kotia, jos levy olisi jäänyt itsekseen tuntikausiksi päälle? Valtava opetus ensiksikin huolellisuuteen ja varsinkin siitä, että Jumala pitää lupauksensa! 

21.3.2008 pitkäperjantai, päivällä: Sain eilen, mitä odotin, eli Jumalan ihmeen! Kiitos ja ylistys Hänelle! Ääneni oli eilen muutoin melkein kokonaan poissa, mutta pystyin laulamaan tositilanteessa. Ennen tilaisuutta kokeilin kirkossa useampaa kappaletta, joista toinen toisen jälkeen piti siirtää sivun, kun matalia ääniä ei lainkaan tullut kurkustani. Ihmettelin itsekin, kuinka helposti ääni tuli varsinaisessa tilanteessa. Kanttorikin kehui, että kylläpä soi kauniisti ja puhtaasti. Nähtävästi enkeli kävi laulamassa kauttani! Jälleen tämän illan kokonaisuutta miettiessäni olen törmännyt mahdottomaan tehtävään: en pysty laulamaan! On taas vain uskottava, että ääni annetaan sitten varsinaisessa tilaisuudessa.

Sain muistutuksen Ystävän kautta kiitollisuuden merkityksestä. "Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt!"  Ps 103:2 Kehotus osui suoraan sydämeen. Niin harvoin muistan Jumalan suuruutta ja ihmetekoja omassa elämässäni, puhumattakaan, että kiittäisin ja ylistäisin siitä, että kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen kärsimysuhrin tähden. "hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi" jae 3. Tästä olisi syytä kiittää jatkuvasti! Herra ole minulle armollinen tämänkin kiittämättömyyden synnin suhteen.

illalla: Puulla päähän lyötynä ihmetyksestä haen raamatunkohtaa: "Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys!" Ef 3:20 Sain oivallisen käytännön oppitunnin evankelistakoululaisena. Päivällä tuli mieleeni ajatus puhua tänä iltana eräs asia, josta en ole kertaakaan "soolourani" aikana julkisesti puhunut. Ja sain jälkeen päin kuulla, että se oli merkityksellinen eräälle pitkästä matkasta tulleelle kuulijalle! (Asiasisällöistä minun on pakko kirjoittaa tänne ympäripyöreästi, etten paljasta varsinkaan toisten asioita.) Iloitsen suuresti siitä, että "kuulin" Pyhän Hengen kehotuksen, sillä näin uskon tapahtuneen.

Pystyin tänäänkin laulamaan, vaikka usko alkuvaikeuksien myötä horjui. Loppujen lopuksi koin iloa ja vapautta laulaessani, ja se ei toistaiseksi ole ollut kovin yleistä. Tuntuu, kuin laulun myötä omakin uskoni olisi vahvistunut ja iloa tuli sydämeen siitä, miten ihmeellinen Jumala on. Miten paljon onkaan aihetta kiittää ja miten vähän asioita, joista tarvitsisi olla huolissaan! Sanahan tosiasiassa sanoo, että "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi..." Fil. 4:6 Tämä on syytä opetella jatkossakin huomaamaan ja muistamaan, vaikka uskon, että nimenomaan Pyhä Henki yksin voi saada aikaan sen, että lopetan itseni ja vikojeni tuijottamisen ja iloitsen Hänen teoistaan. Näinhän Sanakin lupaa: "ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa" Fil. 4:7 Jumala itse on paras Opettaja ja muutoksen aikaansaaja tässäkin asiassa. Kiitos Herralle nyt ja aina! 

yöllä: Huomasin juuri, etten päivällä kirjoittanut tärkeintä asiaa eilisestä. Sadat varusmiehet polvistuivat Herran eteen vapaaehtoisesti. Messuun osallistuminen kuului palvelukseen, eli oli heille pakollista, mutta ehtoollinen oli (tietenkin) vapaaehtoista. Suurin osa halusi tulla! Itkin solkenaan polvistuvia nuoria miehiä katsoessani ja siunasin heitä minkä ehdin. Voi Herra armahda, auta ja kosketa jokaista läsnä ollutta! Voi, kunpa laulujeni kautta olisi välittynyt Sinun todellisuuttasi! Sydän repeää tästä halusta viedä varuskuntiin musiikin välityksellä evankeliumia ja Jumalan kosketusta. Miten, milloin, keiden kanssa, mitä kautta? Vain sydäntä polttavia kysymyksiä, mutta ei ymmärrystä. ( Hmm... Sana lupaa: "Herra kyllä antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen." 2 Tim 2:7) Oi Herra vastaa ja vie!

19.3.2008 Tässä sitä taas ollaan. Olen odottanut sydämeni pohjasta ja kyyneliin asti iloiten huomista tilannetta Hattulan kirkossa. Paikalle on tulossa noin 500 varusmiestä kiirastorstain messuun, mutta ääneni on flunssan runtelema lähes kokonaan. Sekä ylä- että varsinkin alaäänet eivät kuulu lainkaan, kurkusta kuuluu vain pihinää. Taas kerran joudun lähtemään liikkeelle ihmettä odottaen. Ellei Jumala avaa ja paranna kurkkuani, tuskin pystyn laulamaan ollenkaan. Silti aion mennä paikalle, ellei kuumetta tule.

Aikanaan, kun sisälläni jo paloi tuli laulamiseen varuskunnissa ja laulu ei kuitenkaan sujunut, sain ystävän kautta raamatunkohdan Laulujen laulusta: "Nouse kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi." Laul. 2:13-14 Ihmettelin ja olin epäuskoinen, sillä kurkustani kuului vain karheutta ja epävireisyyttä. Kun sitten myöhemmin laulu avautui, en voinut kuin kiittää ja ihmetellä. Saa nähdä, miten Herra huomenna toimii. Tuleeko apu niin, että pystyn laulamaan, vai tapahtuuko jotain muuta. 

Avasin juuri Raamatun "peukalosysteemillä": "Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!" Dan. 10:18. Tähän turvaten alan juoda hunaja-valkosipulijuomaa ja painun peiton alle luottaen esirukouksien ja Kaikkivaltiaan voimaan.

9.3.2008 Huhhuh. Perjantain keikka oli työläs fyysisesti. Vasta loppupuolella laulu alkoi sujua, kädet oireilivat koko keikan ajan. Täytyy vain uskoa, että Jumala puhui läsnä olleille heikkoudestani huolimatta. Itseäni puhutteli pyytämäni puhujavieraan, Jukka Nikkilän puheenvuoron vapaus ja ilo, kuin myös seurakunnan pastorin luontevuus ja elämänläheisyys. Kolmen evankelistakoululaisen (Jukka, Markku ja minä) yhteislaulu lopuksi sykähdytti eritoten sydäntäni. Toivottavasti yhteistyö näiden Herran sotureiden kanssa jatkuu. 

Ainakin kaksi kuulijaa oli sellaisia tuttujani, jotka eivät ole aktiiviseurakuntalaisia. Heistä tietenkin oli suuri ilo. Pyhä Henki luokoon uutta heidänkin sydämissään. Myös eräällä pitkäaikaisella esirukousrintamalla taitaa alkaa tapahtua jotain näkyvää. Kiitoksen aihetta siis on, kuten aina, kun vain sen muistaisin ja huomaisin!

5.3.2008 Kiitos rukouksistasi! Samana päivänä, kun kirjoitin tänne, sain illalla juonesta kiinni, mitä puhun laulujen lomaan sijoittamassani todistuspuheenvuorossa. Yleensä en enempää kirjoita kuin rungon, ja se on usein hahmottunut melko helposti. Nyt oli vaikeuksia, mutta vihdoinkin "kuulin", miten puheosuuden rakennan. Huh, helpotusta, ei yhtään liian aikaisin. Puheosuutta koostaessani löysin ihania raamatunkohtia ja uskon, että Jumala tahtoo niiden kautta puhua kuulijoille. Toivottavasti Hän myös vaikuttaa ihmisissä tahtoa ja voimaa tulla paikalle, ettei tarvitse tyhjille penkeille jutella ja laulaa.

3.3.2008 Terveisiä evankelistakoulutusviikonlopusta. Huh. Oli henkisesti, hengellisesti ja fyysisesti rankkaa, mutta aiheetkin olivat erittäin tärkeitä. Saimme käytännönläheistä opetusta esimerkiksi henkien erottamisesta ja profetioiden arvioimisesta evankelista Elina Heinoselta. Takana on nyt kolme viikonloppua, ja jokaisen myötä olen tajunnut isoja asioita, joiden suhteen on tärkeää oppia lisää. Kun kehittymistehtävääni muotoilin "koulutuksen aikana tavoitteeni on mm. kehittyä ja kutistua omaan mittaani evankelistana", en arvannutkaan, miten kohdalleen tämä tavoite meni. Onneksi Jumala itse on paras opettaja: "Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh 14:26 

Väsyneenä ja viikonlopusta päästäni pyörällä viimeistelen ja verryttelen perjantain Gospelia kolhituille -iltaa. Tällä kertaa laulujen valinta ja illan rakenne on tuottanut tavallista enemmän päänvaivaa. Rukoilethan ymmärrystä ja voimia tehtävään. Myös käteni ovat oikutelleet, joten tarvitsen Jumalan ihmettä siihenkin, kuten kaikkeen, mitä tähän tehtävään tarvitsen. Sen Hän on myös luvannut!: "Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää." 2 Kor 9:8

21.2.2008 Tänään tein päätöksen otattaa live-tallenteen 3.7.08 tilaisuudesta Gospelia kolhituille. Äänitteen tekoyritys studiossa tyssäsi, kun en ollut tyytyväinen omaan osuuteeni. Ääneni oli kovin poissaoleva. Tuskin tästäkään myytävää versiota tulee, mutta saanpahan talteen, miltä kokonaisuus kuulostaa tällä hetkellä. 

Olen edelleen varsin väsynyt ja osittain lamassakin rankan syksyn ja vaikeiden päätösten jälkeen. Reilun viikon päästä on jälleen evankelistakoulutusviikonloppu ja ilman Jumalan voimaa en sitäkään jaksa. Ei tämä riisutuksi tuleminen mukavalta tunnu, mutta jos tehtävä tätä vaatii, niin suostuttava on. Maaliskuulle on kertynyt isoja keikkoja, niistä olen kiitollinen, vaikka voimani ovat vähäiset. Uskon, että saan olla Jumalan rauhan ja rakkauden kanavana, muutenhan näillä tilaisuuksilla ei mitään merkitystä olekaan. On myös mennyt erään tahon harkintaan kesällä oleva tilaisuus, joka olisi todella haasteellinen, jos minut siihen valitaan. Rukoillaan Jumalan tahdon toteutumista tässäkin asiassa. 

5.2.2008 Näyttää olevan miltei luonnonlaki, että jos jostakin kohdin helpottaa, tulee haastetta toiselta suunnalta. Sain sunnuntai-iltana kuulla asian, joka järkytti mielenrauhaani melkoisesti ja vaikuttaa tulevaisuuteenikin merkittävästi. Kyse on jälleen ihmissuhteista. Olin elätellyt toiveita, jotka näyttävät valuvan hiekkaan. En tällä hetkellä tiedä, miten tulevan kestän, mutta jossain kuohunnan alla on myös levollista luottamusta, että Jumala tietää tämänkin asian. Hän kyllä hoitaa asian parhaakseni, "tietää kaiken, mitä tarvitsen". Tällainen luottamus on minulle varsin uusi kokemus, aiemmin olen ollut tällaisissa tilanteissa täynnä hätää, uhmaa ja pelkoa. Toki olen myös itkenyt ja purkanut tuskaani ja huoltani ystäville. Kiitos Jumalalle jokaisesta heistä ja myös Sinusta, joka vierailet nyt sivullani. Jäädään armon turviin!

31.1.2008 Sain vahvan todisteen siitä, että kun rukoilemme, vastaus on jo tulossa. Aikataulu vain ei ole ehkä aina oman toiveemme mukainen. Yli vuoden olen kärsinyt kaunan tunteesta erästä ihmistä kohtaan, joka oikeasti ja vakavasti loukkasi minua. Olen kärsinyt asiasta ja rukoillut apua ja vapautusta ja myös siunannut kaunani kohdetta toivoen, että siunaus muuttaisi minua. Kauna vain tuntui pahenevan, ja lopetin rukoilemisen asian suhteen jo aikoja sitten. Pari viikkoa sitten tajusin eräässä tilanteessa, että Jumala oli tehnyt asian suhteen ihmeen aivan yllättäen. Vielä joulun seutuun asia vaivasi kovin, mutta pari viikkoa sitten en voinut kuin ihmetellä, kun tajusin, että asenteeni tuota ihmistä kohtaan oli erilainen ja vapaa! Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä kiitollisuuden tunnetta. Kiitos ihmeelliselle, elävälle Jumala!

28.1.2008 Ilta Padasjoella meni hyvin. Itse ainakin koin, että Pyhä Henki oli läsnä. Toivottavasti kuulijatkin saivat jotakin todellista ja aitoa lohtua ja kosketusta itselleen. Meitä oli yllättäen 3 evankelistaopiskelijaa paikalla, kaksi puhumassa ja yksi kuuntelulla. Kiintoisaa on kysyä palautetta "kollegoilta". Käytin aika paljon raamatunlauseita, ehkä jopa liikaa. Siihen täytyy saada arviota kuulolla olleilta. Tekniikkaan en ollut tyytyväinen, on kovin hankala itse kuulla etukäteen, miten homma toimii. Oma miksaaja (+autokuski, +roudaaja, +henkinen tuki ja esirukoilija matkoille) olisi taivaan lahja, mutta eipä sellaista ole kuulunut, joten on vain pärjättävä yksin. Täytyy uskoa, että Jumala antaa kaiken, mitä oikeasti tarvitsen.

27.1.2008 Itkin ja katsoin TV:stä puolustusvoimien kirkollisen työn 90-vuotis juhlajumalanpalvelusta. Jotain itseäni suurempaa tässä on. Jumala näyttäköön, mitä tahtoo minulla tehdä suhteessa Suomen varuskuntiin. Itse tunnen vain kutsun ja innostuksen, mutta muuten olen ymmällä. Evankelistakurssiin liittyy pitkän ajan prosessointitehtävä, ja luulen, että aiheekseni muotoutuu varuskunnat tavalla tai toisella. Rukoilethan viisautta ja kuulevia korvia tämänkin asian suhteen.

Illalla suuntaan Padasjoelle, jossa teemana on Ilta särkyneille. Olin torstaina pienessä nukutuksen vaatineessa operaatiossa keskussairaalassa, joten on Jumalan ihme, että pystyn lähtemään ajamaan ja laulamaan. Saan laulaa muutamia lauluja ja pitää puheenvuoron. Herra kutsukoon koolle särkyneitä ja antakoon jokaisella elävän Henkensä kautta todellista lohtua ja toivoa. "Minä etsin eksynen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta... Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita." Hes 34:16

21.1.2008 Perheniemen evankelistakurssin ensimmäinen viikonloppu oli vakuuttavan koskettava. Pyhä Henki tuntui vaikuttavan vahvasti luennoitsijoiden kautta. Meidät sysättiin prosessiin miettimään evankelistan identiteettiämme, valtuutusta ja varsinaista työtä. Siinäpä on ihmettelemistä puoleksitoista vuodeksi. Luottavainen mieli oli ja jäi, kerrankin koin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Koville ottaa fyysisesti, vaan täytyy uskoa, että riittävä määrä voimaa annetaan kurssin ja prosessin läpikäymiseen.

Taustalla jyllää jupakka, joka liittyy opiskeluuni Kauhajoen opistolla. Sain jälleen iskun suoraan vyön alle ja tällä kertaa korkeammalta taholta kuin syksyllä. Nähtävästi jotain muutakin tehtävää minulla siellä on, kuin opiskella musiikkia, kun näin kovin täytyy henkistä vaivaa tulla. Ehdin jo harkita opiskelun kesken jättämistä, mutta täytyy taas antaa ajan kulua - ja rukoilla. Lähipäivinä pitäisi tulla tieto viimeisestä mahdollisesta apurahasta. Kevään kurssikustannus on vielä noin 3000 euroa, joten ellen apurahaa saa, niin sitten on kova paikka edessä.

16.1.2008 Kiitos Jumalalle eilisestä! Valkealan kirkossa sain laulaa Utin Jääkärirykmentin alokkaille vapaassa Hengessä, oman suoritukseni tarkkailusta hyvin pitkälle vapautuneena. Pikku virheet soinnuissa jäivät sivuosaan, ja uskon sanoman olleen pääosassa. Tuntui, että vastaanottavaa mieltä oli yleisön joukossa, myös rykmentin komentaja näytti kuuntelevan tarkkaavaisesti. Aivan mahtavaa! Nuo vierailut Utin Jääkärirykmentissä ovat aina olleet mieleenpainuvia ja kannustavia. Suntiosta lähtien yhteistyö on ollut sujuvaa. Rukoillaan hänen, sotilaspastorin ja koko rykmentin puolesta. Jaksathan myös rukoilla kaikkien sotilaspastoreittemme puolesta! Heillä on ainutlaatuiset mahdollisuudet kohdata Suomen nuoria miehiä (ja muutamia naisia) ja välittää Jumalan todellisuutta työyhteisössä, jossa hengellisyys ei ole välttämättä kovin "pop". 

13.1.2008 Tulojumalanpalvelus Hämeen Rykmentin alokkaille meni levollisessa hengessä. Vajaa 300 alokasta sulloutui sotilaskotiin, josta aikanaan oli tarkoitus tulla ortodoksikirkko. On aina yhtä sykähdyttävää kuulla nuorten miesten laulavan, tunnustavan uskonsa ja rukoilevan Isä meidän yhteen ääneen. Uskon ja toivon Pyhän Hengen koskettaneen kuulijoita varsinkin Gideon-veljen sanojen myötä. Erityisesti niiden koin tulleen Jumalalta, koska hän puhui vapautuneesti ja sydämeen osuen. Herra siunatkoon kylvön ja tuottakoon hedelmää! Odotan myös tiistain Utin keikkaa innolla.

8.1.2008 Terveisiä edelleen Kauhajoelta. Edelliseen tekstiini olin tehnyt kirjoitusvirheen päivämäärään. Evankelistakurssi alkaa 18.1. eikä 8.1. Eilen sain tietoa mahdollisesta toisesta taloudellisesta ja esirukoillenkin tukijasta tuolle kurssille. Vedet silmissä luin sähköpostiaan, rukoilethan hänenkin ja läheistensä puolesta, asiaa en voi kertoa, mutta Jumala tietää.

Joululoman jälkeen myös musiikin opiskelun jatkaminen on tuntunut ihan mukavalta. Omaan tahtiini etenen ja nyt jotenkin levollisemmalla mielellä kuin viime syksynä. "Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikoille voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat, eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes 40:29-31

Nuorukaisista tuli mieleen taas nuo niin rakkaaksi tulleet varusmiehet. Tammikuussa saan laulaa alokkaiden tulojumalanpalveluksessa niin Lahdessa kuin Utissakin. Rukoilethan kaikille varusmiespalveluksensa aloittaville Pyhän Hengen kosketusta aikana, jolloin he aivan erityisellä tavalla kenties pohtivat elämäänsä.

2.1.2008 illalla Hakiessani tarkempaa tietoa ensi syksyn Päällystön hengellisistä päivistä löysin kuvia viime syksyn tapahtumasta. Siellähän sain laulaa muutamia lauluja eri tilanteissa. En malta olla laittamatta tähän linkkejä kuviini: yhteiskuvassa, laulamassa, kuuntelulla ja oikein nautiskelemassa. Kuuntelukuvassa oikealla puolellani (keskellä takana) istuu veli Saul Viinikainen, josta tuli vakaa tukijani, esirukoilijani ja kannustajani. Piispalla oli antoisaa sanottavaa, kun noin ahkerasti tein muistiinpanoja. Vastapäätäni kirjoittaa sotilaspastori Kari Heikkinen, joka oli kiintoisa tuttavuus monien muiden ohella. 

Olipa mukava muistella noita päiviä noiden kuvien myötä, vaikka rankkaakin tuolla oli, fyysisesti varsinkin. Klikkaamalla em. kuvien yläoikealla olevasta keskimmäisestä nuolesta saat sivullisen muita kuvia näkyviin. Kannattaa käydä tutustumassa niihinkin, voi tulla muitakin tuttuja vastaan. Jos haluat kuvasta takaisin tälle sivulle, paina "edellinen" tai vastaavaa selaimesi edelliselle sivulle palaamisen toimintaa..

2.1.2008 Armoa ja rauhaa sekä Pyhän Hengen johdatusta tähän vuoteen! Ilman näitä touhuiluni on turhaa. Vaikka tämän tiedostan, silti niin helposti lipsahdan suorittamisen ja liian tekemisen liukkaalle ja vaaralliselle polulle. 18.1. alkaa aiemmin mainitsemani evankelistakoulutus. Odotan sitä innolla, jotenkin tuntuu, että se antaa paljon. Rahoitus on vielä suurelta osin auki, mutta eräs veli on yhden kuukauden suorituksen luvannut hoitaa suoraan opiston tilille. Tällä tavoin uskon muidenkin maksujen järjestyvän, koska tuokin tupsahti täysin yllätyksenä. Herra tuotakin tukijaa siunatkoon.

Tekstiviestein kiitin esirukoilijoitani, joiden yhteystiedot minulla on. Heitä oli yllättävän monta! Myös Sinua, joka joskus tai useammin olet puolestani rukoillut, tahdon kiittää ja siunata. Muutamia keikkoja on tammikuuksi varmistunut. Ilman Pyhän Hengen eläväksi tekevää voimaa on turha minun laulaa, joten rukoustyö jatkukoon.

12.12.2007 Hyvää kuuluu. Sain suoritettua musiikinteorian 2/3 kokonaisuuden ja sain myös palautetta kitaran soiton opettajalta, että edistystä on tapahtunut. Pitkän, pimeän ja toivottomaltakin tuntuneen syksyn jälkeen nämä "palkinnot" tuntuvat erityisen hyvältä. Ensi viikolla ovat nuo Hämeen Rykmentin joulukahvit. Siellä laulaminen on arvokas asia ja esirukoukset ovat tarpeen. Parilla viime keikalla on ollut aika kova jännitys päällä, siitä vapautuminen edes hieman tulisi tarpeeseen. Tietty tärkeintä on, että jotakin Jumalan todellisuudesta saisi välittyä laulun ja olemiseni kautta.

3.12.2007 Terveisiä pitkästä aikaa Kauhajoelta. Mukavalta tuntuu olla täällä monestakin syystä. Pikkuisen virkistystäkin olen saanut. Tapaaminen evankelistaystävän kanssa toi toivoa ja iloa. Hänellä ovat asiat järjestyneet hienosti, kun hän vain malttoi odottaa, että Jumala tekee. Samaa saan minä opetella. Saan myös pyytää, kuten ystäväni kertoi toisen Kuningasten kirjan 6. luvun 17. jakeen itseään puhutelleen: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Kyseessä on Elisan rukous palvelijansa puolesta, että hän näkisi puolellaan olevien Jumalan sotajoukkojen määrän täysin toivottomalta vaikuttaneessa tilanteessa. Kiintoisaa oli tuota kohtaa tutkia. 

30.11.2007 Olen lähdössä viikonlopuksi Lappeenrantaan ja sain sovittua tapaamisen pitkäaikaisen evankelistaystäväni kanssa. Aivan mahtavaa! Vertaistuki tai kohtalotoveruus on korvaamaton tuki näinä pimeinä aikoina. Herra siunatkoon tapaamisemme molemmille virkistykseksi. Hän olkoon myös Sinun kanssasi nyt ja aina.

28.11.2007 Laitoin eilen hakemuksen Perheniemen opiston koulutukseen nimeltä Kolmannen vuosituhannen evankelista. Kyseessä on vuoden kestävä urakka. Kevätkauden opiskelu menee päällekkäin Kauhajoen opiskelun kanssa, mutta koska se sisältää vain yhden viikonlopun kuukaudessa, uskon ja toivon jaksavani. Mietinnän alla on, miten löytäisin kannatusrenkaan, joka sitoutuisi tukemaan evankelistaopiskelun kustannuksissa. Juridiset ym. seikat ovat vielä auki, mutta kuten viimeksikin kirjoitin, ongelmani ovat Jumalalle pikkujuttuja ratkaista. 

Kun vain muistaisi kaiken avun, mitä tähän mennessä olen elämässäni ja evankelistan "urallani" saanut ja uskaltaisin antautua armon ja johdatuksen varaan! "Ylistä Herraa minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi niin kuin kotka." Psalmi 103:2-5

22.11.2007 Hei pitkästä aikaa. Etäopiskelu alkaa sujua alkuvaikeuksien jälkeen. Sain juuri myönteisen päätöksen vakuutusoikeudesta. Kiitos näistä ja monista muista rukousvastauksista, joita en sellaisiksi usein edes ymmärrä. Itse olen epävarma rukouksissani, mutta onneksi olen oivaltanut, että voin siunata jokaisen esirukousta pyytäneen Herran siunauksella. Saan siinä jättää ihmisen vaikeuksineen parhaisiin mahdollisiin käsiin murehtimatta, onko rukouksellani vaikutusta. Tuohon siunaukseenhan sisältyy Jumalan oma lupaus, että kun sitä käytetään, Hän itse siunaa. Aivan valtava etuoikeus käyttää tätä sekä vainoojiin että ystäviin!

Seurat Liisa ja Erkki Puralla olivat koskettavat ja varmasti merkitykselliset jatkoni kannalta. Tajusin, että minun on hakeuduttava saamaan hengellistä vahvistusta. Myös uusia yhteyksiä löytyi. Lisäksi minulle profetoitiin, että Jumala itse varustaa ja vahvistaa, ja että saan vielä julistaa Hänen kunniaansa arkailematta, häpeämättä ja epäröimättä. Harkitsen hakeutumista Perheniemen opiston evankelistakurssille, joka kestäisi kokonaisen vuoden. Jumala, Työnantajani, järjestänee niin rahoituksen kuin voimatkin, jos tuo koulutus on minun paikkani. Yhä uudelleen silti ja edelleen löydän itseni murehtimasta asioita, jotka Kaikkivaltiaalle ovat helppoja ratkaista. Tätä tämä ihmisen osa lienee hautaan asti.

Ihmisen osaan kuuluvat varmaan myös nuo joitakin kertoja täälläkin mainitsemani ahdistus ja epäily. Opettelen suostumaan siihen, ettei aina tunnu hyvältä ja vahvalta. Ehkä tällaisenani olen "parhaimmillani" laulamaan särkyneille ja epäileville. Rankkaa se on, mutta jos ja kun se, että Jumalani saa olla vahva, tarkoittaa sitä, että minä koen heikkoutta niin suostuttava on siihenkin.

3.11.2007 Pyhäinpäivä. Haikeus nousee pintaan ja mietin niitä onnellisia sitoutumisen ja yhteisen työnäyn aikoja, joita sain edesmenneen puolisoni kanssa elää. Olihan meillä myös varsin traagisia ja ahdistavia kokemuksia, mutta yhteenkuuluvuus johonkin ja jonkun kanssa on sellaista, mitä huomaan jälleen kaipaavani. Evankelistan kutsumus tuntuu tällä hetkellä yksinäiseltä ja vain harvoilta saan ymmärrystä ahdistuksen ja epäilyn hetkinä. Onneksi sellaisiakin ystäviä on, jotka itse uivat samoissa vesissä ja jotka jaksavat jatkaa rinnallani, vaikka välimatkaa maantieteellisesti on paljon. 

Laitan tähän raamatunkohdan, jonka reilu neljä vuotta sitten valitsin Riston hautajaisiin muistolauseeksi: "Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät." Jes 60:20 Ole lohdutettu Sinä, joka suret tänään läheistäsi.

2.11.2007 Huh. Takana ensimmäinen etäopiskeluviikko. Pää on täynnä harhailevia ja kesken jääneitä ajatuksia. Ei ole helppoa yrittää viedä eteenpäin opiskelua usealla rintamalla. Nuoteista laulaminen, kuullun kirjoittaminen nuotteina melodiaksi tai rytmiksi, musiikin teoria usealta suunnalta lähestyen kuten soinnut, intervallit, harmonia... kitaran soitto nuoteista, erilaisten komppien harjoittelu, asteikot, laulutunnit ja laulun harjoittelu, esseetehtävät, kuulemista harjoittavan tietokoneohjelman tehtävien tekeminen... Tämän kaiken ohessa on pitänyt hoitaa uusien monitehosilmälasien hankinta, vakuutusoikeuden päätöksen seuraamukset kelan kanssa, kuntoilu, ihmissuhteet, äänitteen suunnittelu... Jos en muuta opi, niin ainakin ajan käyttöä ja suunnitelmallisuutta. Toivottavasti. Rukoilethan apuna.

ps. Suuri kiitosaihe on vakuutusoikeuden päätös, joka oli minulle myönteinen ja helpottaa talouttani pitkän ajan kuluessa.

2.10.2007 Kiitos kannustavista palautteista lehtijuttujen suhteen. Jumala kuulostaa koskettaneen niiden kautta. Hänelle kiitos! Salassa toivottavasti vielä paljon enemmän on armoa ja toivoa välittynyt, kuin mitä on tullut palautetta.

Ensi viikosta alkaen teen parilliset viikot Lahdessa etäopiskelua ja parittomat Kauhajoella lähiopiskelua. Rukoilla saa, että saisin voimaa ja ymmärrystä toteuttaa etäviikot mahdollisimman tehokkaasti. Yksin opiskeluhan vaatii enemmän tahdonvoimaa, kuin ryhmätyöskentely.

Äänitteen suhteen on herännyt ideoita ja kysymyksiä enemmän kuin ehtii ajatella. Tähänkin tarvitsen runsaasti johdatusta ja ymmärrystä, että lopputulos olisi Jumalan Hengen välikappale, eikä vain musiikillinen tuotos. Siunaathan myös jo 4 laulua sovittanutta ja taustat toteuttanutta Harria. Sain tietää, että Jarkolla on joitain uusia minulle sopivia lauluja loppusuoralla. Aivan mahtava juttu, lauluistaan tulee melkein aina tilaisuuksien jälkeen ihastunutta palautetta. Myös Jarkko perheineen on syytä sulkea siunauksiimme.

20.10.2007 Terveiset syyslomalaiselta. Jostain syystä en oikein ole osannut ottaa loman kannalta, vaan opiskelun haasteet ovat pyörineet mielessä, vaikken mitään konkreettista sen suhteen ole tehnytkään. Ihana kiitosaihe odotti kotona 12. päivä, aihetta en voi tähän julkisesti luettavaksi laittaa. Tuttu ahdistuneisuus nostaa kuitenkin jälleen päätään. Olen saanut olla levollisella ja luottavaisella mielellä jo kotvan aikaa, mutta nyt on levottomuus taas läsnä. Ei auta kuin ihmetellä ja odottaa parempaa päivää.

Lahden seudulle vinkki, haastatteluni on tulevassa Kirkonseutu-lehdessä. Kuoleman ja kärsimyksen teemoista olin haastattelussa 6.10. Haastatteluhetkellä oli erittäin hyvä ja toiveikas olo. Mielenkiintoista, miten mielen maisemat voivat olla eri hetkinä niin erilaiset. Onneksi vuoretkin voivat väistyä ja maa järistä, vaan Jumalan armo ei horju eikä petä (vapaa muunnos Raamatusta).

Nähtävästi päivitysongelman takia täällä ei näy kuulumisia Hämeen Rykmentin Urheilukoulun tulojumalanpalveluksesta. Noin puolet alokkaista eli nelisenkymmentä oli paikalla - loput olivat luvalla urheilemassa. Sain laulaa kaksi laulua. Ihan kohtalaisesti menivät, mutta Herra yksin tietää, välittyikö mitään. Siunataan noitakin nuorukaisia, että elämässään löytäisivät iloon, rauhaan ja ikuiseen pelastukseen vievän Tien.

10.10.2007 Varsin totaalisesti vie voimat ja ajan tämä opiskelu. Pelkkään matkustamiseen menee kokonainen työpäivä viikossa. Linjanjohtajani kanssa kävimme keskustelun ja osittaisen etäopiskelun mahdollisuutta selvitetään. Se toisi huojennusta fyysiseen rasittavuuteen ja mahdollisesti taloudellisestikin. Rukoilethan, että asia järjestyy ja että sen ansiosta pystyn jatkamaan opiskelua. Samalla voit kiittää yhdessä kanssani kaikesta siitä, mitä tähän asti olen saanut ja että terveyteni on toistaiseksi riittänyt.

Joka viikko tuo syviä jaksamattomuuden tunteita, mutta onneksi myös onnistumisen ja oppimisen kokemuksia. Opettajani ovat mahtavia tyyppejä ja ottavat hienosti huomioon erityistarpeeni. Rukoillaan myös heidän ja koko opiston henkilökunnan ja opiskelijoiden puolesta. Monenlaista rukousaihetta on heihin liittyen, mutta tietenkään en voi tässä sen tarkemmin aiheita eritellä.

Tänään sain pitää täällä opistolla viikoittain toteutuvan aamuhartauden. Lauloin ensin yhden laulun yksin ja sitten kerroin kokemustani siitä, että Jumala sittenkin on rakkaus vaikka oman elämän tapahtumat ja tunteet eivät sitä aina vahvista. Toisen laulun lauloimme yhdessä urheiluhierojalinjan oppilaan, Esan, kanssa. Hienosti sointuivat äänemme yhteen, vaikka itse sanonkin. Uskon kokonaisuuden puhutelleen, näkyi vähän kyyneleitäkin kuulijoiden silmissä. Herra kuulijat jälleen siunatkoon.

26.9.2007 "Kuinka voin kiittää..." Kiitollisuus nousee sydämestä ja sinne laskeutuu varmuus siitä, että "työmme on Jumalan työ". Jumala kirkasti rakkauttaan ja armoaan Joensuun helluntaiseurakunnassa pidetyssä Gospelia kolhituille illassa. Jo lisänimi "Special-ilta" oli ihana, ja koin, että jokainen kuulija tosiaankin oli Jumalan erityinen ihme. Olin aiemmin päivällä saanut rintamerkin, jossa lukee "Olen uniikki". Vaikka se on mainos, se sisältää syvän viisauden. Uskon, että Luojani iloitsee tänään, kun uskallan vuosien itseni mitätöimisen jälkeen jo uskoa, että minäkin olen hänen ainutlaatuinen luomuksensa. 

Vaikka fyysisesti ja henkisesti oli vaikeaa etukäteen ja ääni ei oikein pysynyt vireessä, niin ne olivat pikkuasioita sen rinnalla, että ihmiset tulivat kosketetuiksi. Uskon Pyhän Hengen olleen asialla. Sain runsain määrin kannustusta ja siunausta ja yhdessä kiitimme ihmeellistä Jumalaa. Täytyy myöntää, että on ihan mukava, että välillä astiallekin kerrotaan kiitos, vaikka täysin selvillä on, etten voi hitustakaan ottaa tilanteesta ansiota itselleni. Majapaikkaan ajaessani jotenkin vahvistui sydämessäni, että tämä on se juttu, tätä minun tulee tehdä! Jumala tosiaankin antaa kaiken, mitä tarvitsen, kun laulan Hänen armostaan ja rakkaudestaan. Jatketaan rukousta ja kiitetään.

25.9.2007 Elämä näyttää vaihteeksi mukavia puoliaan. Löysin keinon päivittää näitä sivuja helposti kannettavalla tietokoneellani ja saat siksi terveiset tällä kertaa Joensuusta. Matka sujui niin hienosti, että uskon tulleeni rukouksen siivittämänä. Ihana ystävä on esirukouksen lisäksi järjestänyt minulle niin hyvät majoitusolosuhteet, että en voi kuin ihastella vedet silmissä. On rauhaa ja tilaa! Tällaista kun kokee, niin jopa taas jaksaa. Huomenna nähtävästi piipahdan tutustumassa Siniristin päiväkeskukseen. Muuten nautin olostani ja keskityn huomiseen iltaan. Myös kotitehtäviä opiskelun tiimoilta pyrin viemään eteenpäin, mutta vain kohtuullisesti. Nyt vuorossa päivälepo. :). 

24.9.2007 Terveisiä Lahdesta. Tällä viikolla en pysty osallistumaan opiskeluun Kauhajoella. Huomisen lähtö Joensuuhun pyörii mielessä. Lehti-ilmoituksia ei nähtävästi ole ollut, mutta ystävä on uurastanut ilmoituksia ilmoitustauluille jakaen. Saapa nähdä, miten Jumala vetää ihmisiä kuulolle. Toisaalta, aina, kun on ollut "vain" pieni kuulijajoukko, niin joku on saanut vahvan kosketuksen Jumalalta. Aina vain "Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen." Room 9:16 Silti tuttu kipuilu sen suhteen, että voisin välittää sen, mitä Herra tahtoo, on ollut seuralainen jo useamman päivän. Mukava on silti mennä, koen olevani tervetullut, kun esim. majoitus on varattu ja maksetaan ja muutenkin on edetty suunnitelmallisesti.

Parin viikon takainen asia, josta kirjoitin, muuttui viime perjantaina iloksi. Kiitos Sinulle, esirukoilijani, ja ihmeelliselle Kaikkivaltiaalle. 

Hyvää palautetta on tullut 13.9. ilmestyneen Sana-lehden jutusta. Kiitos Kaarinalle puhuttelevasta tekstistä ja Timolle kauniista kuvasta. Jospa Henki toi lohtua ja toivoa useammalle lukijalle.

18.9.2007 Hei. Kokeilen sivujen päivitystä eri kautta kuin tavallisesti... Päällystön hengelliset päivät menivät hienosti, vaikka väsymys vaivasi kovin. Yhteyksiä syntyi ja toiveissa on, että uudet varuskunnat avaavat oviaan ennemmin tai myöhemmin. Yritän löytää keinon päivittää sivujani kätevästi myös täältä "maailmalta". Siihen asti joudut tyytymään näin harvempiin viesteihin. 

8.9.2007 Jo nyt on valjennut, että olen oikeassa paikassa. Ilosta itkin perjantaina. Musiikin ihmeellinen maailma raottaa oviaan ja oma mieleni ymmärtää, että vihdoinkin olen tulossa kotiin, omalle paikalleni elämässäni. Kiitollisuus ja levollisuus mielessäni kuljen tiellä, jonka koen omakseni, vaikka haasteita ja vaikeuksia riittää. Tulin perjantaina tietoiseksi eräiden ihmisten lapsellisesta käytöksestä, mutta jälleen kerran muistan sen raamatunkohdan, että "Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa" Matt 1:15. Herra heitä jokaista ja Sinua, esirukoilijani, siunatkoon! 

31.8.2007 Hei pitkästä aikaa. Pari viikkoa on mennyt täysin Kauhajoen evankeliseen opistoon perehtyessä ja kotiutuessa. Nähtävästi ensi viikolla saan koneen käyttööni myös Kauhajoella ja pääsen päivittämään sivuani helpommin. Opiskelu vaikuttaa lupaavalta, tosin alkuun moni asia tuntuu haastavalta. Aivan heti en myöskään ole hahmottanut, miten asioista muodostuu kokonaisuus. Koen kuitenkin olevani oikeassa paikassa, vaikkakin rahoituksen järjestyminen mietityttää edelleen. Rukoilethan kanssani, että tavalla tai toisella pystyn tämän vuoden paneutumaan musiikkiin täysipainoisesti. Siis että fyysisesti jaksaisin ja taloudellisesti pärjäisin. Vajaan vuoden projekti maksaa matkoineen yhteensä noin 6000 euroa.

Kahden viikon päästä on edessä matka Turkuun Päällystön hengellisille päiville. Muistathan jo nyt tapahtumaa. Puolustusvoimissa olisi monia mahdollisuuksia tehdä hengellistäkin työtä, kun vain asiasta innostuneita ihmisiä lähtisi liikkeelle eri varuskunnissa.

17.8.2007 Vedet silmissä ja haikein mielin pakkaan. Otin kannustukseksi mukaan ystävien kuvia sekä kuvan, jossa laulan Riihimäen Viestirykmentin musiikillisessa iltahartaudessa. Sitä katsoessa muistan, miksi lähden pois kotoa ja suostun koti-ikävään ja haasteelliseen sisäoppilaitoksen asumisen muotoon. Olethan kanssani rukouksin.

Yllätyksiä riittää. Metodistikirkossa laulamiseni tiimoilta huhu kiersi ja tänään olin haastattelussa Sana-lehteä varten. Toimittajana oli vuoden 2006 evankelistakurssilta tutuksi tullut Kaarina Havia, jolle eräs Lahden kuulija oli puhunut minusta tietämättä, että Kaarina tunsi minut entuudestaan. Mielenkiintoinen yhteensattuma.

15.8.2007 Vajaa viikko lähtöön Kauhajoelle. Olen etsinyt tuntikausia netistä tahoja, joista on mahdollista hakea apurahaa. Säätiöitä ja rahastoja tuntuu olevan satoja, mutta tunnun olevan suhteessa useimpiin väliinputoaja taustani, ikäni, asuinpaikkani ja ties minkä perusteella. Muutama mahdollinen tukija löytyi. Nyt ei auta kuin panostaa hakemusten laatuun ja rukoilla ihmettä. Ilman sitä en nimittäin opinnoistani selviä taloudellisesti.

9.8.2007 Hei pitkästä aikaa. Paljon on ehtinyt tapahtua. Palvelinvaihdoksen takia sivujeni päivitys oli pitkään epäkunnossa. Yllätyksiä riittää, onneksi iloisiakin. Ehdin jo saada tiedon, ettei Kauhajoen musiikkilinja alakaan, mutta eilen tuli yllätyskutsu opiskelemaan. Reilu viikko on aikaa järjestellä lähtöä ja mm. hakea apurahaa. Kiirettä pitää!. Onneksi sain ennen opiskelukutsua viettää pari vuorokautta saaristossa ja merellä. Aivan yllättäen sain tuonkin kutsun, ja nautin täysin siemauksin kokemuksesta, joka oli minulle ensimmäinen laatuaan. Esim. joutsenien katselu tyynellä merellä vain muutaman metrin päästä itse keinuen meren pehmeässä sylissä veneessä oli aivan sanoinkuvaamaton kokemus.

Demoa varten on kolmen laulun taustat odottamassa laulamistani. Harri Keinonen on ne sovittanut ja toteuttanut ja laulujen tekijä Jarkko Maukonen on antanut etenemiselle siunauksensa. Rimakauhua meinaa laulamisen suhteen pukata, kun äänikin on nyt merituulen raastama. Ennen Kauhajoelle lähtöä haluan kuitenkin käydä ainakin kokeilemassa nauhoitusta. Täydellisyyden tavoittelu pitäisi tässäkin asiassa unohtaa ja antautua Herran rauhan kanavaksi.

Aralla mielellä olen lähdössä opiskelemaan melkein täysin uutta alaa. Vain sydämellään näkee hyvin, sanotaan Pikkuprinssissä, ja sydämen tuntoon luottaen otan askeleita, jotka pelottavat, jos järkeä jään kuuntelemaan. Olen onneksi saanut ystäviltä kannustusta mm. sellaista, että kun ei paljon tiedä mennessään, niin oppii eniten; että vuosi menee kyllä nopeasti; ja että vain epämukavuusalueella tapahtuu kehitystä. Mielelläni jäisin mukavuusalueelle ja turvalliseen kehittymättömyyden tilaan, sillä etukäteen vuosi sisäoppilaitoksessa tuntuu kovin pitkältä ja oppiaineet haastavilta. Voi kun Jumalani vapauttaisi minua edelleen turhasta itsekritiikistä ja alemmuudentunteista ja saisin iloiten oppia sen, minkä oppia voin ja löytäisin itsestäni niitä ulottuvuuksia, jotka ovat tähän asti olleet piilossa sen päähänpinttymän alla, ettei minussa ole luovuutta!

Päällystön hengellisten päivien suhteen on ollut sekä vasta- että myötätuulta. Ensin sain tiedon, ettei minulle olekaan tilaa ohjelmassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, saan sittenkin mahdollisuuden laulaa vähän ja kertoa työnäystäni. Muistathan ahkerasti rukoilla puolustusvoimien henkilökunnan ja varusmiesten puolesta! Rohkaisua sain tänään taholta, jota en tähän tarkemmin erittele, mutta tarpeeseen tuli. Olen kutsumukseni suhteen jälleen ollut melko kysymysmerkkinä pitkin kesää. Tuo musiikin opiskelun avautuminen kannustaa kyllä toisaalta, vaikka hirvittääkin. Taloudellinen panostus on miltei kestämätön, ellen saa apurahaa mistään. On vain jäätävä armon turviin ja aloitettava opiskelu luottaen, että apua saan tavalla tai toisella! 

23.7.2007 Nähtävästi etenen johdatuksen suuntaan, kun melkoiset myllerrykset alkoivat eilisestä ajatuksesta lähteä opiskelemaan (gospel)musiikkia. Tänään päädyin metodistikirkon kahvibussille Lahden torilla ja kuinka ollakaan, minut pyydettiin torstaiksi laulamaan ja puhumaan metodistikirkkoon. Eivät olleet oikein saaneet ketään vierailijaa mukaan tähän mennessä. Olikohan minulle varattu paikka? Hyvältä tuntuu. Sain rohkaisua myös paikalle päätyneeltä naiselta, joka oli tullut kosketetuksi lauluni välityksellä eheytymisseminaarissa huhtikuussa. Kannustus tuli tarpeeseen, kuten myös tuo keikka. Välillä on mieleeni nimittäin päässyt luikertelemaan alemmuudentuntoinen ajatus, että liekö koko laulaminen omaa keksintöäni ja että pitäisiköhän lopettaa mokoma haaveilu. Jumala ei onneksi kutsumustaan kadu!

22.7.2007 Huhhuh. Luin tänään lehdestä ilmoituksen Kauhajoen evankelisen opiston gospel-linjasta. Tavoitteena linjalla on mm. "oman gospel-muusikkouden kehittäminen". Voisiko sopivampaa minulle olla? Kustannukset ovat suuret ja välimatka melkoinen, mutta laitoin jo hakemuksen menemään. Rukoilethan johdatusta tähänkin asiaan, että löydän sponsoriapua, mikäli tuo linja on paikkani.

Huomenna menen pitkästä aikaa käymään studiolla. Harri on tehnyt sovituksen kappaleesta "Nimellesi kiitos". Kolmen laulun demolla olen ajatellut alkaa etsiä kustantajaa mahdolliselle äänitteelle. Hankkeita siis riittää. Kun vain kuulisin Isäni äänen, etten touhuaisi turhaan ja omiani.

17.7.2007 Kyllä tilaisuudet, joissa saan laulaa varusmiehille, ovat erityisen mieltä lämmittäviä ja koskettavia! Syvää kiitollisuutta tuntien innostuin tänään Valkealan kirkossa laulamaan alokkaille "siunauslaulua" niin sydämestäni, että soinnut hävisivät silmistä. Hymyilin vain, sillä tuskinpa tuo ketään haittasi. Yhteistyö sotilaspastorin ja Gideonveljien kanssa on myös sydäntä lämmittävää. Herra kaikkia läsnäolleita siunatkoon ja olkoon meille kaikille armollinen.

ps. Huomenna lähden pienelle lomamatkalle eli elämäni ensimmäistä kertaa Viroon. En ole päässyt taloudellisen tilanteeni takia matkustelemaan, mutta nyt keski-iän pohdintojeni myötä olen luvannut itselleni, että vasta uusitulle passilleni tulee käyttöä. Kun en ole käynyt juuri missään rakkaan Suomen rajojen ulkopuolella, järjestyy "matkailua" pienemmälläkin budjetilla.

16.7.2007 Takana rankka reissu Kontiorantaan. Mielelläni kertoisin, miten Herra käytti ja varusmiehet tulivat kosketetuiksi. Salattu Jumala kuitenkin pitää työn hedelmän täysin omana tietonaan. Tyhjänä ja ihmetellen täytyy vain uskon varassa jatkaa. Kun omaa uskoa ei ole, niin arvannet, että helppoa ei ole. Päivä ja hetki kerrallaan Herra huolehtii ja antaa sen, mitä tarvitsen, myös uskon. Tähän lupaukseen tarraudun yhä uudelleen. Sain laulaa suht vapain mielin, ääni kesti, eikä muistikatkoja tullut. Muun muassa näistä asioista saan olla kiitollinen. Sadekin pysyi taivaalla, vaikka pilvet uhkaavasti pyörivät yläpuolella, joten ulkoilmatilaisuus meni senkin suhteen ihan mukavasti. 

Huomenna on vuorossa Valkealan kirkko ja Utin Jääkärirykmentin tulojumalanpalvelus. Tarvitsen extra-annoksen voimaa jaksaakseni.

11.7.2007 Rukoilethan apuna!. Kontiorannan keikka lähestyy, noin 700 alokasta on alueella, jossa saan soittaa kaksi settiä. Herra suokoon, että viesti kuuluu ja kiinnostaa. Aamulla kurkkuni oli kipeä ja säikähdin, mutta päivän mittaan oire on vähentynyt. Autoni toi lisähuolta ja rahan menoa, mutta onneksi huomasin vian tänään ja sain huomisaamuksi ajan korjaamolle. Laturiongelma olisi voinut jättää minut tien päälle keikalla. Huh! Huolta ja huolenpitoa siis, kuten elämässä yleensäkin..

8.7.2007 Kyllä toiminta on terapiaa! Olen huhkinut satojen talkoolaisten kera herättäjäjuhlien valmistelussa, toteuttamisessa ja purkamisessa. Väsynyt, mutta hyvä mieli. Muutenkin matalapaine tuntuu helpottavan, vaikka itseeni uskomisen alasajo onkin taas käynnissä ensi sunnuntain Kontiorannan varuskunnan keikan takia. Ei auta kuin takertua siihen, että Lähettäjäni on uskollinen ja Hän on sen tekevä, mikä on tarpeen. 

26.6.2007 Matalapaine jatkuu. Onneksi on Kontiorannan keikka tulossa, joten treenivire säilyy. Myös herättäjäjuhlien (www.lahdenherattajajuhlat.fi) talkoot antavat hyvää mieltä ja mielekästä toimintaa. Tervetuloa juhlille! Aivan ihanasti on Herättäjä-Yhdistyksen esitteessä Herännäisyys kirjoitettu, että "Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin." Tätä tähän päivääni ja Sinulle, Ystäväni.

17.6.2007 Rukoilethan puolestani. Henkisellä ja fyysisellä alueella on asioita, joita en voi tänne julkisuuteen tarkasti eritellä, mutta esirukous tulisi todella tarpeeseen. Keski-iän ahdistukset lyövät päälle täysin voimin ja elämän mielekkyys ja pimeydet vaativat kohtaamista ja työstämistä.

15.6.2007 Olin jälleen yhteydessä Hyrynsalmelle ystävääni Anjaan. Vielä se päivä tulee, että sielläkin järjestyy Gospelia kolhituille ja kenties muutakin. Pala sydämestäni jäi aikanaan Hyrynsalmelle ja mieli halaa päästä siellä käymään. Rukoilethan myös Anjan puolesta, Jumala tietää asiat!

12.6.2007 Kävin tänään kokeilemassa laulamista studiossa. Harri oli tehnyt taustat lauluun Mä olen niin pienoinen. Olin tuotokseensa varsin tyytyväinen. Omassa osuudessani eli laulussani riittää parannettavaa loppuelämäksi, mutta eiköhän tallenne jossain vaiheessa ilmesty. Teemme nähtävästi ensin demon ja sitten yritän löytää kustantajan.

11.6.2007 Eilinen Jorma Kalajoen luento rohkaisi mahtavasti suostumaan keskeneräisyyteen ja armahtamaan itseään sekä suostumaan ihmiseksi ja jopa nauramaan itselleen. Herra Jomppeakin perheineen siunatkoon.

10.6.2007 Hiljaiseloa keikkarintamalla, mutta ei muussa elämässä. Olen osallistunut CHC:n eheytymisseminaariin teemalla Isän sylissä särkyneen turva. Seppo Jokisen luennot tulivat taas ihmistä lähelle ja koskettivat armollisesti syvältä. Ihana pariskunta rukoili puolestani, ja sain itkeä sydämeni pohjasta itkua, jota ei voinut, eikä tarvinnut selittää. Iltapäivällä pääsen vielä kuuntelemaan toista vuosien myötä rakkaaksi tullutta julistajaa eli Jorma Kalajokea. Wau!

Ennen seminaariin pääsyä on tänään tulojumalanpalvelus Urheilukoulun alokkaille. Herra tilaisuuden eläväksi tehköön ja kuulijoita kosketelkoon.

29.5.2007 Ihmeekseni huomaan, että tällä kertaa ei tullut kauheaa keikanjälkidepressiota. Itkin tosin heti tilaisuuden jälkeen ja sisaret rukoilivat minulle mm. välittäjäaineenvaihdunnan tasaisuutta. Näinkö saan kokea nopeaa rukousvastausta? Kiitos Herralle!

26.5.2007 Home sweet home! Sateinen Savonlinna jäi tänään taakse, mutta tuskin viimeistä kertaa. Hyvää Henkeä ja yhteistyötä koin Sataman valon järjestämässä katuevankeliointitapahtumassa. Eilen sain laulaa torilla kylmässä, mutta melkein sateettomassa säässä. Tiedotukset olivat luvanneet vielä huonompaa keliä, joten on syytä olla kiitollinen. Ääni kulki vapautuneesti, vaikka henkisesti oli kovin sekava olo. Yhden laulun aikana tuli totaalinen musta hetki enkä tiennyt, mistä kohti jatkaa laulua. Kerroin ms-taudistani välissä ja jatkoin laulua. Luontevasti sain vaikeuksista huolimatta olla ja palautetta tuli, että Jumala puhutteli laulujeni välityksellä. Kiitos Jumalalle, kun antoi Pyhän Henkensä koskettaa!

Kuin varmistukseksi sille, että Hänen voimassaan ja armossaan lauloin jälleen kerran, sain ensin itkupuuskan jo kamojen kasausvaiheessa sekä pahan astmakohtauksen pian keikan jälkeen autooni päästyäni. Tuntui, että tukehdun kerta kaikkiaan, enkä pystynyt edes puhumaan. Jos tuo kohtaus olisi tullut keikan aikana, lauluni olisivat olleet laulettu. Pienuutensa näissä tilanteissa ainakin oppii.

15.5. Tunti sitten kotiuduin Hennalan varuskunnan kahvitauon gospelhetkestä. Läsnä oli reilu 30 henkilöä. Melkolailla taustamusiikin omaisesti 20 minuuttinen kului, mutta Herrapa tuonkin tietää, välittyikö kuulijoille mitään syvällisempää. Sotilaspastori kertoi saaneensa jonkun idean asian kehittämiseksi eteenpäin, muttei ehtinyt asiasta sen tarkemmin keskustelemaan. Kiitos ikuisen ja elävän Jumalan tästäkin kaikesta, oli nimittäin melkoinen ihme tulla pyydetyksi laulamaan gospelia keskellä päivää varuskuntaan.

2.5.2007 Olipa levollinen tuo Seppo Juntusen rukousilta Joutjärven kirkossa, johon sain osallistua laulamalla. Yllättävän paljon samoja teemoja oli Sepon puheessa, kuin Jarkon tekemissä ja muissakin ohjelmistooni valitsemissani lauluissa. Sain omistaa Jarkon laulun "Lohdutus" Sepolle. Tuo laulu muuten on tulevan äänitteeni nimikkokappale! Hyvä olo, vaikka yksityiselämässä eli on ollut tavattoman vaikeita päiviä.

1.5.2007 Olin eilen ensimmäistä kertaa studiolla tavoitteena äänite! Aika paljon on keikoilla tullut kyselyjä äänitteestä, joten olen rohkaistunut hankkeeseen, josta joitakin vuosia sitten vain pienesti uskalsin haaveilla. Rahoitus ja suurin osa käytännön asioista on vielä auki, mutta liikkeellä siis ollaan. Wau! Herra hankkeen johtakoon ja ymmärrystä antakoon..

22.4.2007 Takana Kriisipalvelu ry:n eheytymisseminaarissa laskematon määrä lauluja luentojen aluissa ja esirukoustilanteissa. Useat ihmiset kertoivat tulleensa kosketetuksi ja hoidetuksi laulujeni kautta. Kiitos ihmeelliselle, kaiken lohdutuksen Jumalalle! Herra teitä kaikkia läsnäolleita siunatkoon ja jatkossakin hoitakoon.

Ed ja Maritza Khouri tulivat ohjelman päätyttyä rukoilemaan puolestani Herralta saamansa kehotuksen mukaisesti. Maritza koki rukouksen aikana, että minun on aika päästää irti surusta ja antaa Jumalan antaa Jes. 61:3 mukaisesti juhlapäähineen tuhkan sijaan ja iloöljyä murheen sijaan. Hän myös voiteli minut öljyllä iloon. : ) Ed puolestaan rukoili terveyteni puolesta, sekä sydämeni säröjen että vasemman aivopuoliskon, jolla muistiongelmat sijaitsevat.. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten Jumala vastaa näihin rukouksiin.

16.4.2007 Terveisiä Kuopiosta. Nyt  kotona pitkän ajomatkan jälkeen vasta tajuan, miten väsynyt olen. Lauloin puoli tuntia NNKY:n päivätilaisuudessa ja tunnin illalla teemalla Gospelia kolhituille. Yllättävän hyvin jaksoin eilen, kiitos siitä Herralle, joka antoi hyvän yöunen ja Päiville, joka tarjosi lepopaikan ja ravintoa väliajalla, sekä ystävällisille NNKY:n ihmisille.

Sain laulaa ja jutella vapaassa Hengessä. Vaikka itseäni liikutti olla jälleen Kuopiossa ja kitaran (=capon) kanssa oli pieniä ongelmia, he, ketkä olivat paikalla, kertoivat kokeneensa tilaisuuden hyväksi. Valitettavasti oli yhtäaikaa kaupungissa Seppo Juntusen tilaisuus, ja se tietenkin näkyi osallistujamäärässä. Sain myös pienen tuokion vaihtaa kokemuksia ennalta tuntemattoman nuoren miehen kanssa, ja uskon hetken antaneen meille molemmille kannustusta jaksaa jatkaa. Herra siunatkoon häntä ja kaikkia muitakin mukana olleita.

10.4.2007 klo 23: 47 Terveisiä Riihimäeltä. Sain soittaa puolen tunnin iltahartauden parille sadalle varusmiehelle. Hedelmä on yksin Jumalan tiedossa, mutta itsestä tuntui, että keikka sujui ihan mukavasti. Yllätyksekseni jännitys ei ollut aivan kamala, vaikka etukäteen tunnelmat vaihtelivat vapinasta paniikkiin. Kehitettävää tietenkin riittää hautaan asti, mutta kokonaisuus palveli varsin hyvin tehtävässään, näin ymmärsin palautteesta. 

Kunpa saisin lisää rohkeutta uskoa sen, että alusta loppuun "työmme on Jumalan työ", kuten itse laulan. Toinen suuri  ja tärkeä asia on yhä enemmän vapautua itseni väheksymisestä. Silloin turha etukäteispaniikki jäisi vähemmälle, voisin olla enemmän ja vapaammin Vapahtajani viestin välikappaleena ja oloni olisi fyysisestikin parempi. 

Viime viikon sairastin vatsatautia ja treenaamisesta (kitara & kuntosali ) rasittunut olkapää kiukuttelee edelleen. Silti nyt on hyvä ja toiveikas olo. Odotan innolla sunnuntain Kuopion keikkaa sekä loppuviikolle sovittuja tapaamisia syntymäpäiväjuhlieni merkeissä. Täytin eilen 40 vuotta, mutta mieli ja kroppa vain nuorenevat. *hymy* 

Kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet rukoilla puolestani. "Herra on uskollinen ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä pahalta." 2 Tess.3:3

29.3.2007 Elämäni pahimmat keikan jälkeiset olotilat olen joutunut kokemaan. Onneksi sain faktatietoa ystävältäni, joka on esiintyvä taiteilija. Keikan jälkeiset huonot olot, tyhjyyden tunne, kiukku ym. voivat johtua myös fysiologisista syistä. Keikka vie pistää niin paljon kropassa liikkeelle ja vie energiaa, että tämä on kuulemma normaalia. Ei siis välttämättä mitään tai ainakaan pelkästään hengellistä sotaa.

Jouduin perumaan tulevan maanantain sisarillassa esiintymiseni, koska pitkäaikainen olkapäävaivani on pahentunut tulehdukseksi asti ja nyt on pakko antaa sen parantua. Vajaan kahden viikon päästä on haasteellinen keikka Viestirykmenttiin Riihimäelle, joten on tehtävä kaikkeni, jotta olen silloin soittokunnossa. Rukoilettehan ystävät parantumista ja työkuntoa!   

26.3.2007 Koville ottaa! Juuri kotiuduin Parikkalasta ja Kesälahdelta. Hyvää huolenpitoa sain kokea sekä isäntäväeltä että Jumalalta! Laulut kuulemma välittivät todellista evankeliumia ja kuulijoiksi oli löytynyt uusia kasvoja. Kiitos ihmeelliselle Jumalalle, äänenikin kesti yllättävän hyvin kaksi keikkaa samana päivänä. Fyysisesti kuitenkin olen niin poikki, että olo on etova ja jalat tuntuvat pettävän. Nyt painun peiton alle voimia keräämään. 

12.3.2007 Soitin juuri sekä kenttärovasti Seppo Ahoselle että kenttärovasti Sauli Keskiselle sekä sotilaspastori Petri Turuselle.  Kylläpä lämmitti mieltä ystävällinen ja kannustava vastaanotto! Jos hyvin käy, pääsen soittamaan Päällystön hengellisille päiville syyskuussa ja mahdollisesti jo Puolustusvoimien hengellisille päiville toukokuussa. Vähitellen sydämeni asia eli varuskuntien gospelkeitaat siis alkavat konkretisoitua näiden ja tulevien yhteyksien avulla. Aivan mahtavaa!

6.3.2007 Pääsin tänään ystäväni vinkistä keskustelemaan Kriisipalvelu ry:n johtajan Olli Karisteen kanssa. Kuinka ollakaan, sain kutsun tulla laulamaan Kriisipalvelun järjestämään eheytymisseminaariin huhtikuussa. Jo pari vuotta sitten ensimmäisen kerran ajattelin, että minun pitäisi laulaa tuossa vuosittain järjestettävässä seminaarissa. No, nyt se sitten toteutuu, jos Luoja suo, ja näyttää suovan. Wau ja hymy.

5.3.2007 Sain tänään tiedon, että Kauhavan sotilaskotiyhdistys ei kutsukaan minua pitämään Gospelkeidasta. Pettymys oli suuri, mutta kai tähänkin takapakkiin joku syy on. Toisaalta kutsu saattaa tulla soittamaan sotilaskotisisarten aluepäivään Kauhavalle. Katsoopa, miten käy.

26.2.2007 Tänään soitin Kontiorantaan Pohjois-Karjalan Prikaatin sotilaspastori Juha Eklundille. Sovimme saman tien, että menen sinne heinäkuussa osallistumaan tulojumalanpalvelukseen ja myöhemmin samana päivänä muodossa tai toisessa toteutuu Gospelkeidas.

21.2.2007 Tänään tuli yhteydenotto Kuopion Kirkko ja koti -lehdestä. Lähetin pyynnöstä perustietojani sähköpostitse. Nähtävästi huomenna palaverissa päättävät, tuleeko lehteen ennen huhtikuun Kuopion keikkaani erillisjuttu kolhittujen gospelista.

Eilen avasin vieraskirjan uudelleen. Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti häirikkörobotit löytävät uudelle nimelle tallentamani sivun. Vanhaan tulee päivittäin (öisin) päivitysyrityksiä käsittääkseni roboteilta.

15.2.2007 Terveiset Jyväskylästä. Ääni oli kovin tukkoinen ja karhea aluksi, mutta sen tein ja jaoin, mitä annettiin. Rakkautta sain taas kokea tilaisuuden järjestäjien taholta, kiitos siitä!

Jouduin äsken sulkemaan vieraskirjan, koska se alkoi täyttyä epämääräisistä linkkilistoista. Kyllä on murheellista, että roskan ja markkinoinnin pitää pilata tämäkin hyvä asia.

15.2.2007 Kovin on ollut puristavaa tämän päivän keikan odottelu. Pienuuteni ja tyhjyyteni olen joutunut tuntemaan. "Täällä huutaa kurja, Herra oothan turva..." Toivottavasti tämä tietää sitä, että Jumala sanansa mukaan on tänään elävä ja voimakas.

Viime kuussa sivuillani on käynyt 40 eri vierailijaa. Aivan mahtavaa! Nyt noita roskasivujen linkkipäivityksiä näyttää tulevan miltei päivittäin, mutta viime kuussa niitä ei ollut, eli tuo luku kertoo aidoista ihmisistä. Tässä kuussa teitä on ollut jo 26. Herra siunatkoon jokaista vierailijaa! Tulethan toistekin.

11.2.2007 Ensimmäinen häirikköisku oli suunnattu sivuilleni eilen. Rukoilettehan suojelusta tämänkin asian suhteen. 

Tämän viikon torstaita odotan innolla, Jyväskylässä rukoillaan paljon. Sellaiseen tilaisuuteen on ihana ja turvallista mennä. Kiitos jo etukäteen auttavasta ja hyvähenkisestä yhteistyöstä. Paljon on rukousaiheita. Muistattehan hankkeita, joita minulle on annettu. Ääneni ei oikein kestä laulaa ja mm. torstaina on asioita, joiden pitäisi sujua hyvin, jotta ehdin ajoissa Jyväskylään.

4.2.2007 Takana Gospelia kolhituille Lahdessa. 66 kuulijaa, joista käsittääkseni suurin osa muita kuin aktiiviseurakuntalaisia. Pastori Petri Välimäki kertoi yllättävän monien käden nousseen, kun hän esitti kutsun, kuka tahtoo pyytää Jeesusta elämäänsä. Mahtavaa! Kiitos elävä Herra! 

Kiitos kaikista monista kiitoksista! Oma lauluni sujui aluksi ja muuttui sitten karheaksi, kun ääni alkoi pettää. Kaunista kuulemma oli kuitenkin. Tärkeintä tietenkin on se, että viesti kuuluisi elävänä ja ihmiset saisivat lohtua ja uutta voimaa elämäänsä. Laulutunneille on kuitenkin pakko päästä, pari tuntia on jo peruuntunut sairaus- ym. syistä. Ääneni ei muuten kestä. 

Muusikkotuttavani teki illasta ainakin omaan käyttöön ja itseni kehittämiseen tarkoitetun livetallenteen. Soitostani hänellä oli hyviä huomioita, toivottavasti saan apuaan soiton harjoitteluun ja "jatkojalostukseen".

21.1.2007 Saapa nähdä syntyykö tästä yhteistyötä... Eilen Pirkko Jalovaaran illassa tapasin nimittäin evankelistakurssilaistutun. Kuinka ollakaan, hän soitti siellä bongo(?)rumpuja. Noin kuukausi sitten sain päähäni, että varsinkin varuskunnan keikoille olisi mukava saada rytmi"ryhmä" mukaan eli joku soittamaan bongorumpuja. Kaitsu oli hankkeesta varsin innostunut. Yes! 

16.1.2007  klo 22:20 Kylläpä oli mukava vierailla toisessa varuskunnassa! Henki oli hyvä ja ainakin itse iloitsin tehtävästä ja koin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hedelmä jää jälleen kerran Työnantajan vastuulle ja tietoon. Herra jokaista läsnä ollutta isosti siunatkoon ja antakoon halun tarttua jaettuihin Uusiin Testamentteihin.

16.1.2007 Iltapäivällä suuntaan Uttiin. Ensimmäiselle keikalle Imatralle mennessäni ajattelin ja toivoin Utin Jääkärirykmentin risteyksen kohdalla, että joskus vielä laulan tuolla... Tänään on tulojumalanpalvelus 80 Tukikomppanian nuorelle miehelle Valkealan kirkossa. Jee! Varuskuntaan pääsen vierailulle. Ehkä gospelkeidaskin sinne vielä järjestyy.

14.1.2007 Kamala jännitys ja vatsa sekaisin oli ennen tulojumalanpalvelusta Hämeen Rykmentissä. Jännitys ei oikein laantunut tilaisuuden aikanaan ja sekavassa mielentilassa jouduin laulamaan myös ikävien yhteensattumien takia. Vajaa 300 varusmiestä oli kuulemassa! Siunatkoon Kaikkivaltias kylvön häiriöistä huolimatta. 

12.1.2007 Tänään varmistuivat keikat Kesälahdelle ja Parikkalaan sekä Kuopioon. Mahtava tunne! Kesälahti ja Kuopio ovat entisiä kotipaikkakuntiani ja molempiin sisältyy vahvoja tunnelatauksia. Ilolla odotan vanhojen ystävien tapaamista sekä mahdollisuutta kertoa Jumalan lohdutuksesta ja ihmeistä elämässäni. Rukoilethan kanssani näidenkin hankkeiden puolesta.

10.1.2007 Kuukausi on vierähtänyt miettien ja kuulostellen. Olen tällä viikolla saanut otettua yhteyttä Kauhavan sotilaskotiin, Riihimäen Viestirykmentin sotilaspastoriin sekä Karjalan-Prikaatin sotilaspastoriin Kontiorannassa. Kaikissa näytettiin vihreää valoa! Aivan mahtavaa. Minun tulee siis vain rohkeasti soittaa eri varuskuntiin. Jatkan yhteydenottoja, jahka saan kokemusta näistä kolmesta paikkakunnasta. Työni ja vaivannäköni ei näköjään ole turhaa, vaan Isä siunaa ja johdattaa.

8.12.2006 Olin yhteydessä sekä Kontiorannan varuskunnassa palvelevaan varusmieheen että kuopiolaiseen vanhaan ystävääni. Molemmista puheluista sain voimaa ja innostusta. Jos Luoja suo ja ihmiset jaksavat viedä asioita eteenpäin, pääsen soittamaan sekä Kontiorantaan että Kuopioon. Mahtavaa! Sain myös vahvistusta sille, että omana itsenäni minun kuuluu matkaan lähteä.

5.12.2006 Huh. Kyllä hengellisen musiikin soittaminen sotilaskodissa normaalin toiminnan ohessa on rankka laji! Tänään Hennanlan varuskunnassa oli paljon kuulijoita, koska huomenna on itsenäisyyspäivän paraati. Uskon jotain elävää välittyneen, vaikka vaikea sitä on itse arvioida. Puhuin myös pienen todistuksen sanan parin laulun välissä. Kovin heikolta ja epävarmalta tuntui puhua, muuten oli ilo ja vapaus. Herra vieköön työtään jokaisessa kuulijassa eteenpäin!

 Iloinen yllätys oli kaksi Kontiorannan AUK-oppilasta, jotka keikan jälkeen tulivat juttelemaan ja aikovat järjestää minut sinne esiintymään. Kontioranta siis kutsuu vääjäämättä, kun paikan varusmiespappi jo kesällä alkoi alustavasti asiaa suunnitella.

Olli selviytyi osuudestaan hyvin ja rohkaistui hiukan kertomaan omasta kokemuksestaankin. Herra häntäkin siunatkoon. Jään kuitenkin miettimään, onko silti parempi lähteä yksin vai kaksin muille varuskuntakeikoille. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa.

3.12.2006 Olen aivan mykistynyt saamistani kannustuksista, kiitoksista ja siunauksista, joita sain Sielunhoidollisessa retriitissä Jyväskylässä! Kiitos ihmeitä tekevällä Jumalalle, joka antoi ääneni kulkea ja viestin välittyä sekä antoi kosketuksen elävästä Elämästä niin laulajalle kuin kuulijoillekin. Kiitos myös jokaiselle palautteen antajalle sekä heille, jotka mielessään minua ovat siunanneet ja siunaavat.

19.11.2006 Ystäväni Olli Pekkonen lupasi tulla kitaravahvistukseksi varuskunnan keikalle. Unohdan toistaiseksi yhteistyösuunnitelmat Varusmiessoittokunnan kanssa. Hienoa päästä vanhan hyvän ystävän kanssa kokeilemaan, miten kappaleet osuvat yleisöön kahdestaan soitettuna  ja osittain yhdessä laulettuna. Paremminkin olisivat voineet tämän päivän treenit mennä, Herra meitä auttakoon, käteni eivät tänään meinanneet millään totella.  

15.11.2006 Eilen sain sovittua  Hennalan varuskuntaan gospelkeitaan joulukuulle. Tänään kyselin mahdollisuutta saada pari muusikkoa Varusmiessoittokunnasta mukaan iltaan ja lupaavalta vaikuttaa. Puhelun jälkeen vajosin hankkeen suhteen epäuskon suohon: ajatus soittamisesta ammattimuusikoiden kanssa tuntuu toisaalta innostavalta, toisaalta erittäin pelottavalta. Herra onneksi tietää, mikä on hyväksi ja mikä antaa kuulijoille eniten, menköön Hänen tahtonsa mukaan. Tekstiviestein tavoittamani esirukoilijoiden joukko on luvannut muistaa tätäkin asiaa rukouksissaan. Kiitos teille!

12.11.2006 Tänään sain lähipiiristä ehdotuksen, että minun pitäisi esiintyä kesän 2007 Herättäjäjuhlien ohessa tai aikana Lahdessa. Jään odottelemaan, saavatko tukijani vietyä asiaa eteenpäin. Herra siunatkoon hankkeen, jos hyväksi näkee.

11.11.2006 Sain erittäin kannustavat palautteet Imatran keikasta sekä ystäviltä, jotka eivät kirkon penkkejä kauheasti ole kuluttaneet, että aktiivi"harrastajilta". Olen täysin kosketettu. Lauluni siis puhuttelevat sekä pitkän linjan kristittyjä että vähemmän tilaisuuksissa käyneitä. Eivät sanat riitä kuvaamaan tätä tunnetta! Toki tuli myös yksi palaute siitä, että pitäisi laulaa enemmän vanhoja tuttuja hengellisiä lauluja. Tiedän kuitenkin sisimmässäni, että nykyinen - kauan pohtimani kokonaisuus - on puhutteleva.

7.11.2006 Sain eilen pikaisen pyynnön gospelista kolhituille Imatralle ja lupauduin tulemaan 10.11. Kylläpä tuntuu hyvältä, vaikka jouduin luopumaan paristakin muusta minulle tärkeästä asiasta. Tätä olen kuitenkin halunnut ja kun tilaisuus tulee, tahdon kertoa viestiä eteenpäin. Viime perjantaina sovimme gospelia kolhituille -tilaisuuden myös Launeen kirkkoon ensi vuoden helmikuulle.

26.10.2006 Terveisiä "evakosta". Vesivahingon (yläkerran putki hajosi vanhuuttaan) seurauksena jouduin muuttamaan kotoani yksiöön. Tärkeimmät ovat mukana eli patja ja kitara. :) Rakenteiden kuivuminen voi kestää 5 - 6 viikkoa. *syvä huokaus* 

22.10.2006 Takana "Gospelia kolhituille"  Salpausselän seurakunnan läntisessä kappelissa. Kurkku tuli kipeäksi jo yöllä ja nenä alkoi vuotaa. Kuulemma ei kuullut äänestä, että kipeää teki laulaminen. Vaikea sanoa, miten keikka meni, koska työ on Jumalan työ ja salattua. Kiitos teille, jotka annoitte kannustusta ennen ja jälkeen keikan. Kiitos myös jokaisesta esirukouksesta!

19.10.2006 Olin tänään yhteydessä Kauhavalle. Toiveena on, että gospelkeidas hanke toteutuisi ilmasotakoululla. Sotilaskodin väki saattaa lähteä projektiin mukaan. Kylläpä olisi hieno homma.

18.10.2006 Ihania terveisiä ja kannustusta tullut lisää vieraskirjaan. Hanke Kesälahden/Punkaharjun suuntaan nytkähti tänään eteenpäin, kun otin yhteyttä sinne puhelimitse. Kiitos, jos rukoilet tämän ja muidenkin suunnitelmien puolesta.

15.10.2006 Voi kun mukava, ihmiset ovat kirjoittaneet vieraskirjaan. Jee. Tänään osallistuin sotilaskotiyhdistyksen kirkkopyhään Mukkulan kirkossa Lahdessa. Lauloin jumalanpalveluksessa neljä laulua. Useampi kävi kiittämässä lauluista, kiitos kannustuksesta! Laitoin kiitosta eteenpäin myös laulujen tekijälle Jarkolle ja yhteiselle Vapahtajallemme.

8.10. 2006 Sain laulaa tänään urheilukoulun alokkaille tulojumalanpalveluksessa. Kuulijoita oli noin 80. Ensimmäisen laulun aikana unohdin laittaa mikin päälle, mutta Launeen kirkon hyvä akustiikka piti huolen siitä, että ääneni nähtävästi kuului. Herra siunatkoon ja varjelkoon jokaista kuulijaa! Koskettava kokemus oli myös 86-vuotias mies gideoneista, joka lyhyessä puheessaan sivusi nuoruutensa viittä vuotta rintamalla. Vedet tulivat silmiin. Alokkaat saivat kukin oman kirjan, joka sisältää Uuden testamentin + psalmit..

3.10.2006 Rohkaistuin tänään soittamaan kolmelle sotilaspastorille ja ovet vaikuttavat olevan jo raollaan myös puolustusvoimien suuntaan. Yes! Pääsen nähtävästi laulamaan ainakin tulojumalanpalvelukseen Utin jääkärirykmenttiin ja Riihimäellä saan ehkä laulaa gospelkeitaan muodossa. 

29.9.2006 Ystävättäreni on eilen informoinut Joensuun yliopiston Savonlinnan kampuksen oppilaitospastoria mahdollisuudesta kutsua minut pitämään yliopistolla gospel-keitaan. Jään odottelemaan, olisipa mielenkiintoinen haaste.

20.9.2006 Leppävirtalaisten sydämellisestä vastaanotosta 17.9. Mittee meinoot? -seurakuntaillassa olen kosketettu. Sain paljon kannustusta ja kerroitte, että koitte Jumalan lohduttavan laulujeni kautta. Kiitos sanotuista ja hiljaisista kiitoksista ja siunauksista. Jään odottamaan, kuinka moni pyynnöistä "tule meillekin laulamaan" toteutuu.

12.9.2006 Kiitos pääesikunnan kirkolliselle osastolle, kun sain tulla esittäytymään sotilaspastoreiden valtakunnallisille neuvottelupäiville Turkuun 6.9.2006. Laulaminen vajaalle 30 isänmaalliselle pastorille oli sykähdyttävä kokemus. Toivottavasti yhteistyö viriää!