Yhdeksi tehtäväkseni olen saanut laulaa särkyneille ja elämässään pettyneille. Elämäni tragedioiden myötä oma käsitykseni Jumalasta rakastavana ja kaikkivaltiaana hävisi totaalisesti. Kokemusteni myötä petyin rankasti itseeni ja niin uskoviin kuin muihinkin ihmisiin sekä Jumalaan sellaisena kuin olin Häneen uskonut.
Lohduksi omaan pimeyteeni ja pinnistelyyni löytyivät reilu kolme vuotta sitten siilinjärveläisen Jarkko Maukosen laulut. Niissä uskalletaan kysyä, ikävöidä, suostua ihmiseksi. Sellaisiin sanoituksiin minun on helppo eläytyä. Jarkon lauluissa kerrotaan myös vastauksesta, jonka Jumala on valmistanut jokaisen vastaanotettavaksi: ”Kaikki oli valmista silloin jo, ota hieman rennompi asento. Katso ristinpuuta, et voi tehdä muuta, siinä on se siunattu sovinto. Siis astu Jumalan lasten vapauteen, ilolla katsomaan elämää silmiin ja luottamaan armolliseen Jumalaan.”
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät koe kykenevänsä luottamaan, katsomaan, toivomaan tai edes ottamaan vastaan. Lauluissani ei siksi vaadita kuulijoilta mitään. Niitä saa kuunnella elämäänsä pettyneenä ja voimansa menettäneenä - ihmisenä. Olen saanut palautetta, että Jumala lohduttaa ja vahvistaa laulujeni kautta. Tätä ihmettä en voi käsittää. Tahdon silti suostua tehtävään, työkaluksi, jonka välityksellä muutkin elämänsä kivikoissa kolhiintuneet voivat saada lohtua ja jopa iloa.
Jumalan antama apu on elämässäni ollut todellinen, ja siitä tahdon laulaa. ”…että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” 2 Kor 1:4.
Jarkon laulujen lisäksi ohjelmistooni kuuluu muutamia tutumpia hengellisiä lauluja, pari omaa sanoitustani sekä eräitä lauluja rippikoulussa kenties tutuksi tulleesta punaisesta laulukirjasta.