Aikuisiällä löysin itsestäni isänmaan ystävän ja olen kuulunut Lahden sotilaskotiyhdistykseen vuodesta 2004. Lahdessa asuessa tein vakituisia ja satunnaisia vuoroja sotilaskodin kahviossa, useimmiten kassalla. Kassatyöskentelyn olen kokenut omakseni. Niin annettujen kuin saatujenkin hymyjen määrä tuo iloa ja energiaa koko päivään toivon mukaan molemmille puolille tiskiä. Helsingin sotilaskotiyhdistykseen liityin keväällä 2009.
Keväällä 2009 liityin myös Gospelriders-moottoripyöräkerhoon. Jäseneksi pääsi myös moottoripyöräilystä kiinnostunut, vaikkei omaa pyörää ollutkaan. Jo yhdessä kesässä mp-kärpänen kuitenkin puri niin kovaa, että nyt kevättä ja ajoharjoittelua odottaa oma Kawasaki ER 5. Myös valmis kyyti maistuu edelleen, mutkatie varmojen käsien ohjaamana on käsittämättömän puhuttelevaa ja nautinnollista. Pääsen palvelemaan musiikilla myös GR-tapahtumissa. Kesällä minut nimitettiin myös GR:n varuskuntavastaavaksi. Sen tiimoilta tekemistä riittääkin, kun toimialana on koko Suomi ja kohdattavana noin 24000 varusmiestä vuosittain ja henkilökunta siihen lisäksi.
Kuntoilukin on enemmän kuin harrastus. Vielä muutama vuosi sitten mietin, miten saisin itseni innostumaan liikkumisesta. Nyt kuntosali kuuluu viikko-ohjelmaani noin kolmesti. Tahdon jaksaa gospelin viemistä eteenpäin kauan, ja näin ollen teen sen, minkä hyväksi ymmärrän fyysisten voimieni ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Pyrin myös lenkkeilemään viikoittain. Lisäksi liikun jalkaisin tai pyörällä lähes päivittäin.
Keho ja mieli pysyvät hyvinvoivina, kun molempia rasittaa tasaisesti. Psykologis-hengellisten kirjojen lueskelu pikkuhiljaa on yksi suurista iloistani. Suorastaan nautinto ovat mieltä sykähdyttävät toisten aivotyön tuottamat oivallukset taitavasti sanailtuna. Myös omien aivojen käyttö tuottaa parhaimmillaan suurta iloa. Runoja olen kirjoittanut muutamia. Yleensä runosuoneni on sykähtänyt vain suuren tunnekuohun vallassa. Muutamat sanoitukseni ovat saaneet sävelenkin toisten käsissä.